Tuulihaukka (Falco tinnunculus) • Pienikokoinen (32–35 cm) jalohaukka jolla om pitkä pyrstö ja pitkät siivet (siipiväli 70–80 cm)
• Selkäpuolelta punaruskea, vatsa vaalea, molemmilla puolilla musta pilkutus. Koiraan pää ja pyrstö harmaat. Silmän alla musta viiksijuova. Ääni terävä ki-ki-ki
• Saalistaessaan lekuttelee paikallaan avomaiden yllä josta laji onkin helppo tunnistaa.
• Ravinto: Pikkunisäkkäät, linnut, liskot ja hyönteiset. Pystyy näkemään pikkujyrsijöiden virtsajäljet ultraviolettivalona.
• Pesii koko maassa, kanta n. 5000-7000 paria. Tuulihaukka muuttaa talveksi Keski- ja Etelä-Eurooppaan ja Pohjois-Afrikkaan. Joitakin yksilöitä jää Suomeen talvehtimaan.
• Pesii vanhoihin variksen tai oravien pesiin sekä avomallisiin pönttöihin. Lajin elpymiselle on ollut tärkeää runsas pöntötys.
• Munii huhtikuun loppupuolelta alkaen 2–9 munaa. Pääasiassa naaras hautoo, haudonta-aika 26–29 vrk. Poikaset lentokykyisiä 28–33 vrk:ssa.
• Tuulihaukkaa on kutsuttu myös tinnuksi, tuulenpieksäjäksi, tuulenleputtajaksi, käkihaukaksi ja tiitiäishaukaksi. ”
Vitkoin kuitenkin ja vääntäen taisi hän siirtyä tuvasta; sillä eukko pyristeli niskoilla kuin pieni, ruskea käkihaukka punoittavan
koirasmetson niskoilla teuhaa, ja höyhenet tuoksuvat ilmassa.” (Aleksis Kivi:Seitsemän veljestä)
Tuulihaukka naaras
(Kuva Kaijan luvalla http://www.lintukuvia.net)