Olen itkenyt ihan hirveesti. Sini oli teettänyt kuvakirjan Lindan elämästä, itkettiin ja naurettiin. Se on maailman paras joululahja.
Iloisia tapahtumia, monia monia ja sitten se suuri suru, Linda sylissäni viimeisen kerran.
Voi Iipa . Minullekin nousi vesi silmiin kun luin viestisi . Ihana lahja.
Vai meinaa Roosa kaataa kuusen. Sitokaa latva kattoon kiinni
Aatto sitten jo miltei takanapäin. Aamulla luntakin maassa ja sitten alkoikin vesisade. Oli aika homma saada haudoilla kynttilät syttymään sateeseen. En uskonut neuvoja että viisainta laittaa kumisaappaat, niinpä jalat litimärkinä istuin aattohartauden kirkossa.
Herkullinen, perinteinen jouluateria syöty tyttären perheen kera. Nyt vaan oleillaan. Tytär kun lähti jo aiemmin takaisin Lahteen .
Huomenna tarkoitus mennä tervehtimään entistä työtoveria joka viettää elämänsä iltaa palvelukodissa. Hänellä on parkinsonin tauti. Niin surullista nähdä entisen vilkkaan vitsiniekan kärsimystä. Kun järki vielä pelaa täysin, samoin muisti. Mutta suu ei oikein enää taivu sanoihin eivätkä jalat halua juurikaan liikkua. Hän odottaa siellä suklaarasiaa jonka olen jouluisin hänelle vienyt.
Tuli se Joulu