Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Jani]

Pakkasia ehkä tulossa..
Luvalla Lainattu Paulilta 


http://saabriefing.com/



Polaaripyörre hajoaa
04/01/2013 Pauli Jokinen   8 kommenttia

Pohjoisen napa-alueen polaaripyörre on hajoamassa puoliksi viikonlopun aikana. Tällä saattaa olla suurikin vaikutus lopputalven säähän.

Mikä polaaripyörre?

Korkealla troposfäärissä ja stratosfäärissä majailee talvisin näkymätön polaaripyörre, joka on seurausta voimakkaasta säteilyjäähtymisestä napa-alueilla. Tämä pyörre pitääkin “sisällään” varsin kylmää ilmamassaa ja yleensä mitä voimakkaampi polaaripyörre on, sitä voimakkaampi länsivirtaus pohjoisen pallonpuoliskon keskileveysasteilla puhaltelee. Toisin sanoen, kun polaaripyörre on voimakas, Pohjois-Atlantilla matalapainetoiminta on aktiivista ja meille saapuu lännestä lauhaa ja kosteaa ilmaa. Mikäli polaaripyörre heikkenee, johtaa se yleensä länsivirtauksen heikkenemiseen ja tällöin virtausrakenteeseen troposfäärissä muodostuu helpommin pysyvämpiä rakenteita eli laajoja vahvoja korkeapaineita ja vastaavasta toisaalle laajoja, sinnikkäitä matalapaineita. Nämä alueet muodostavatkin ilmakehään suuria “aaltomaisia” rakenteita. Lisäksi itävirtaukset muuttuvat todennäköisemmiksi.

Pohjoisen pallonpuoliskon polaaripyörre heikkenee jälleen automaattisesti keväällä kasvaneen auringonsäteilyn myötä. Kesäksi pyörre heikkenee pakon sanelemana ja tällöin itäiset ilmavirtaukset ovatkin todennäköisempiä kuin talvella.

Polaaripyörteellä on siis tietyissä tapauksissa ennustearvoa pidemmällekin. Viime vuosina polaaripyörteen ja etenkin koko stratosfäärin tutkiminen on lisääntynyt ja sen vaikutukset meidän troposfäärin säähän ovat saaneet uutta huomiota.

Pyörre hajoamassa

Alla on animaatio stratosfääristä, mistä nähdään ennustettu polaaripyörteen hajoaminen kahdeksi irralliseksi, heikommaksi osaseksi.

Keskistratosfäärin (10 hPa) geopotentiaalikorkeuden (mustat viivat) sekä lämpötilan (väritetty) analyysit joulupäivästä lähtien ja ennuste 13. tammikuuta saakka. Kuva: ECMWF/FU Berlin

Polaaripyörre on siis kokemassa lähipäivinä kovia ja lämpötilat stratosfäärissä ovat nousemassa kertaheitolla. “Virallisesti” pohjoisen pallonpuoliskon polaaripyörteen kunnon hajoaminen on saanut nimityksen (major) “Sudden Stratospheric Warming” (SSW). Tämä vaatii yleisesti ottaen, että stratosfäärissä länsivirtaus heikkenee ja virtaus kääntyy itäiseksi. Näin on ennusteen perusteella käymässä. Sama asia ilmenee kun otetaan poikkileikkaus ja katsotaan miten zonaalituulet (itä-länsi-suuntaiset tuulet) käyttäytyvät:

Zonaalituuli pohjoisella pallonpuoliskolla. Punaiset värit tarkoittavat länsivirtausta ja siniset itäistä. Vaaka-akselilla on leveysasteet, vasemmalla päiväntasaaja, oikealla pohjoisnapa. Pystyakselilla on korkeus. Troposfääri on karkeasti ottaen 1000-300 hPa ja stratosfääri siitä ylöspäin. Vasemmalla on 3. tammikuuta tilanne, oikealla ennuste 8. tammikuuta. Kuva: ECMWF/FU Berlin

Paljon melua tyhjästä?

Koetaanko tuon pyörteen hajoamisen vaikutuksia täällä meillä lainkaan? Tämä jää nähtäväksi. Silti historian perusteella kylmän lopputalven todennäköisyys on kasvanut polaaripyörteen hajoamisen seurauksena. Poimin erään artikkelin* klimatologiakatsauksesta SSW tapaukset (marraskuu-helmikuu) ja tarkastelin, että mitenkä lämpötila käyttäytyy pyörteen hajoamisen jälkeen Euroopassa. Alla on kolmessa jaksossa lämpötilapoikkeamat SSW:n jälkeen.

Keskimääräiset lämpötilapoikkeamat SSW:n jälkeen (22 tapausta). Data: ECA&D / E-OBS.

Tapausten perusteella sää on keskimäärin kylmentynyt Fennoskandiassa ja Venäjällä polaaripyörteen hajoamisen jälkeen. Joissakin tapauksissa kylmeneminen on ollut hyvinkin merkittävää. Toisaalta yksittäisiä tapauksia tarkasteltaessa ilmenee, ettei jokaisen SSW:n jälkeen sää meillä kylmentynyt, osassa jopa lämpeni selvästi. Eli täysin aukottomasti ei voida nyt ennustaa, että SSW:n myötä olisi odotettavissa kylmä tammikuu ja helmikuu. Todennäköisyys tälle on kuitenkin selvästi kasvanut. Paljon riippuu siitä, miten stratosfäärissä tapahtuva muutos heijastuu alemmaksi huomattavasti “monimutkaisempaan” troposfääriin. Minne, minkä muotoisina ja kuinka voimakkaina säähäiriöt tulevat seuraavien viikkojen aikana sijoittumaan? Avoimia kysymyksiä on vielä monia, mutta sääennustemallit ovat kuitenkin alkaneet vahvistaa ennusteissaan pohjoisen pallonpuoliskon napa-alueiden ilmanpainetta, mikä viittaisi siihen, että itäisten ilmavirtausten todennäköisyys meillä on kasvamaan päin lähiviikkoina.

Ilmamassan lämpötilapoikkeama pitkän ajan keskiarvosta pohjoisella pallonpuoliskolla. Ennuste perustuu kahden Pohjois-Amerikkalaisen säämallin parviajojen keskiarvoon (40 ennustetta). Vasemmalla 5. tammikuuta, keskellä 16. tammikuuta ja oikealla 20. tammikuuta. Kuva: wetterzentrale.de

Yllä oleva parvi, GFS sekä ECMWF mallit ennakoivat, että ilma kylmenee meillä tammikuun puolivälin paikkeilla. Kuinka voimakas tai pitkä kylmeneminen on odotettavissa? Sen aika näyttää.

 

* Charlton, Andrew J; Polvani, Lorenzo M. “A New Look at Stratospheric Sudden Warmings. Part I: Climatology and Modeling Benchmarks.” Journal of Climate. American Meteorological Society. 2007.

[-muru-]

On se hyvä että noita tutkitaan. Vaikka itselleni suurin osa on aika outoa.
Mutta olen kyllä tyytyväinen etteivät nyt joudu ennustelemaan lämmintä lopputalvea.
En yhtään pidä niistä vesisateista talvella. Ja tiedän että eläimistö että kasvisto myöskin kärsii jos on
pitkiä vesisadekausia.
Kunhan nyt ei ala paljoa yli kahdenkymmenen pakkas asteen pitkiä aikoja pitämään.
Nyt on ainakin mahtava talvisää