Laulurastas (Turdus philomelos)
Laulurastas on pienikokoinen rastas, punakylkirastaan kanssa samaa kokoluokkaa. Väritykseltään laulurastas muistuttaa suurempi kokoista kulorastasta. Laulurastaan väritys on päältä ruskea. Alapuoli on valkoinen, jossa on ruskeaa nuolenpäätä muistuttavaa kuviointia. Vastaava kuviointi on kulorastaalla pyöreämpää, joka onkin hyvä keino erottaa nämä kaksi lajia toisistaan. Laulurastaalla ei ole valkoista silmäkulmajuovaa, kuten punakylkirastaalla. Punakylkirastaan kainalot ovat punaiset, mutta laulurastaalla kainalot ovat kellertävän-oranssit.
Varsin vaatimattoman näköisellä laulurastaalla on erittäin kaunis laulu. Pohjolan satakieleksikin on laulurastasta kutsuttu. Laulu on melodista ja vaihtelevaa. Laulurastas toistelee 1–4 tavuista aihetta 3–5 kertaa, varioi sitä ja valitsee jälleen uuden aiheen. Laulurastaan lentoääni on terävä ”tsik”.
Laulurastas tekee pesänsä yleensä aika matalalle puuhun, mutta poikkeuksiakin löytyy. Pesä on rakennettu oksista, sammalista, naavasta ja kuivista lehdistä ja on sisäpuolelta vuorattu ruskolahottajasienen lahottamasta puumassasta, jonka lintu liimaa syljellään sileäpintaiseksi kupiksi. Laulurastas munii 2-6 munaa huhti-toukokuussa. Haudonta kestää kahdesta kolmeen viikkoon ja poikaset ovat pesässä saman aikaa.
Löysin kaatopaikalla töissä ollessani Reguluksen (Reinhold Winterin) kirjan lintupakinoita. Kirja on suomennettu vuonna 1911. Tässä kirjassa kerrotaan laulurastaan matkimisista aika hauskoja tarinoita. Teksti on suoraa lainausta.
Laulurastas, ensiluokkainen taiteilija, merkitty aatelisluetteloon nimellä turdus musicus.
Jo Frithiof ja Ingeborg kuuntelivat niitä. Ja lämmöllä kuiskaa sankari väräjävälle immelleen:
"Yörastas laulaa lehdon puussa!
On valhallasta sävel tuo.
Kuu tyynnä välkkyy salmen suussa!
Se kuolon mailta hohteen luo.
Tää laulu, hohde aamuin, illoin
tuo mieleen: siell' on lemmen maa!
Ma aina halaan sinne silloin
sun kanssas, Ingborg, matkustaa."
Myöhempien aikojen lapset ovat sovittaneet sanoja laulurastaan soittoon jopa sangen arkipäiväisiäkin. Niinpä kerrotaan jossakin pohjanmaan suurehkon pitäjän syrjäisessä kylässä eläneen erään vanhan, Viitta-Aappo nimisen uskovaisen miehen, joka suuresti vastusti tupakanpolttoa. Kerran meni Aappo metsään käväisemään, silloin lauloi kyntörastas (vanha nimi laulurastaalle) hänelle:
"Viita-Aappo, Viita-Aappo,
istu kivell', istu kivell',
paa' piippuun, paa' piippuun!
Puu-piippu, puu-piippu,
paju-vars', paju-vars',
kopista pois, kopista pois,
porot suuhun, porot suuhun!"
Aappo kuunteli hetkisen, mutta kun kehotukset uudistettiin, läksi hän närkästyneenä kotiin.
Muita sommitteluja:
"Laiska mies, laiska mies!
Istu kivelle, istu kivelle,
paa piippuun, paa piippuun!"
Rysämiehelle, joka hauen kudun aikana laskee rysiään, se sanoo:
"Mies hoi; mies hoi,
Paa rysä risuun, paa rysä risuun,
saat hauin lierii, saat hauin lierii!"
Laiskalle halonhakkaajalle, se sanoo ikään kuin varotukseksi:
"Pien pino, iso mies!
Pien pino, iso mies!"
Ja kun tytöt sunnuntai-iltana lähtevät tanssiin, varottaa laulaja:
"Ei tuu mitään, ei tuu mitään,
palaa pois, palaa pois!"
Lukija voi itse ratkaista, missä määrin toinen tai toinen teksti liittyy alkuperäiseen säveleen.
Laulurastas ei koeta, kuten useimmat ihmislaulutaiturit, kiinnittää suurestikaan huomiota puoleensa. Sen puku on vaatimaton ja yksinkertainen, päältä ruskeanharmaaja ruskeanmusta, alta vaaleankeltainen, ruskeatäpläinen, taempaa melkein valkoinen. Nokka ja jalat ovat keltaiset, ryhti vaatimaton, katse hiukan levoton. Ei ole helppo päästä laulajaa lähelle tai edes silmänkantamiin, sillä se joko oleskelee kaikkein korkeimpien puiden latvoissa tai kätkeytyy kaikkein tiheimpään oksikkoon.
...Jätetty yksi kappale välistä pois...
Vietettyään noin kolme tai neljä viikkoa vapaata taiteilijaelämäänsä taivasalla rupeavat aviopuolisot tuumimaan kodin perustamista. ...Jätetty pois osa, jossa kerrotaan pesästä ja levinneisyydestä...
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tässä muutamia: Pohjan-satakieli, lahorastas, kyntörastas, kyntäjärastas, hauk'rastas, rastahainen, satakielinen, korpirastas, yörastas, yölintu. Ruotsinkielessä on sillä myös runsas valikoima nimiä, joista yksi osoittaa tätä jaloa laulajaa käytettävän syötäväksikin.
Kirjoittaja
Aihe: KESÄKUUN 2013 LINTU - Laulurastas (Luettu 733 kertaa)