Valkoposkihanhi (Branta leucopsis)Valkoposkihanhi on keskikokoinen hanhi. Valkoposkihanhella on musta rinta, kaula ja pää, mutta nimensä mukaisesti lajilla on laajalti valkoinen poski ja kurkku. Lajin voi sekoittaa valkoisen posken perusteella kandanhanheen. Kandanhanhi on kuitenkin valkoposkihanhea suurempi laji ja myös posken valkoisen alueen muodossa on eroa. Valkoposkihanhi on alapuolelta vaalea-harmahtava. Päältä valkoposkihanhi on harmaa musta-valkoisin juovin. Valkoposkihanhi on luonnonsuojelulailla rauhoitettu ja sitä ei saa metsästää Suomessa.
Valkoposkihanhen alkuperäinen pesimäalue on Pohjoisella jäämerellä mm. Kolguevin saarella on maailman suurin pesimäkolonia, jossa pesii vähintään 50 000 paria. Kolguevilla valkoposkihanhet on pesineet 1970-luvulta lähtien. Aikaisemmin pääpesimäalueena oli Novaja Zemlja. Valkoposkihanhen pesimäalue on levinnut Kuolan niemimaan itäosiin asti. Valkoposkihanhen kanta on yli 1 000 000 lintua. Suomessa valkoposkihanhia pesii sisämaassa eniten Päijät-Hämeessä (Lahden Vesijärven ympäristössä yli 100 paria), mutta myös muualla Suomessa, kuten Etelä-Karjalassa. Helsingin alueella pesii noin 1 300 paria ja määrän kasvun on todettu pysähtyneen. Suomen pesimäkanta on noin 4 000 - 5 000 paria.
Valkoposkihanhien talvehtimisalueet sijaitsevat Pohjanmeren rannikolla. Euroopassa talvehtii yli 1 000 000 valkoposkihanhea. Venäjällä pesivät valkoposkihanhet palaavat talvehtimisalueiltaan toukokuun puolen välin jälkeen, jolloin Kaakkois-Suomessa nähdään näyttävää hanhimuuttoa. Toisinaan hanhet laskeutuvat pelloille tankkaamaan, mutta suuret paikalliset lintuparvet ovat Suomessa keväisin harvinaisempia kuin syksyllä. Syysmuutto on kestoltaan pidempi ja valkoposkihanhen päämuuttoaika on syys-lokakuussa. Usein syksyllä valkoposkihanhiparvet laskeutuvat Kaakkois-Suomen pelloille kymmenientuhansien lintujen kokoisiksi parviksi. Parvet saattavat viihtyä pelloilla jopa viikkoja tankaten muuttomatkan loppurutistusta varten.