Käväsimmä Apatiitin kaivoskaupungissa viime viikonloppuna 15 hengen talkooporukalla vähän katselemassa naapurin meininkiä. Tarkoituksena oli vierailla myös kaupungissa olevalla kivimuseolla, mutta se olikin kiinni. Perjantaina oli kipakka pakkasilma ja aurinko paistoi mennessä lupaavasti. Matkaa ei ole linnuntietä kuin vajaa 400 km, mutta rajanylityksineen ja Venäjän tieolot huomioon ottaen aikaa kului.
Lähdimme perjantaiaamulla aikaisten 09.00 Sallasta ja rajanylitys ei tuottanut harmia. Ajelimme suoraan Kantalahteen melkein pysähtymättä. No yhdet kahvit juotiin termareista Vermanjoen muistomerkillä. Päivä alkoi valjeta hiukan ennen Alakurttia ja komeasti aurinko purppuroikin itäisen taivaan. Kantalahteen tullessa alkoi tulla jo nälkä. Statoilin bensa-asemalla saa hyviä länsimaisia hot-dogeja, eikä hinta päätä huimannut, 80 ruplaa (1,77€), kahvi saman verran. Kahvi oli länsimaista. Bensa-asemalta suuntasimme torin laidalle, josta pääsi vaihtamaan ruplia ja ostoksia tekemään. Mä vaihdoin jo viikolla ruplat, joten änkesin ruokakauppaan. Evääksi ostin salamityyppistä makkaraa ja juotavaa.
Sitten taas tien päälle. Tie oli aika kuoppainen ja luntakin oli ihan tarpeeksi. Huikaisevat maisemat alkoivat Kantalahdesta lähdettyämme vilistää silmissä. Kynttiläkuusikkoa ja aukeita järvien selkiä. Mänty alkaa väistyä jo näillä korkeuksilla. Kuuset ovat korkeita ja kapeita.
Suuret järvenselät ennen Apatiittia kuuluvat Imandran vesistöön. Näillä järvillä istui paljon pilkkijöitä pienissä teltoissa. Varmaan satoja pikku telttoja näkyi jäällä. Viimein kurvaisimme Pietari-Muurmansk tielle ja saavuimme Apatiitti-Kirovskin raja-asemalle. Tässä ei mitään tarkastuksia tehty, vaikka rajalla liikkuikin miehiä Kalazhnikovit rinnuksilla. Vessahätä pakotti meidät pysähtymään paikalliseen bensa-aseman pihalle. Yksi vessa ja 15 henkeä... menihän siinä aikaa. Tupakatkin alkoi vähentyä, ostin yhden askin 40 ruplaa eli 90 senttiä.
Matka jatkui ja kello oli aikavyöhykkeen muutoksen jälkeen 2 tuntia Suomen ajasta edellä. Iltapäivä oli jo pitkällä. Kuuden kieppeillä tulimme viimein Apatiitin kaupunkiin, josta aloimme etsiä Hotelli Ametistia, joka olisi meidän majapaikkamme viikonlopun. Viimein se löytyi keskeltä kaupunkia. Kaupunki oli tyypillinen pohjoisvenäläinen kaupunki, tiheästi asuttu ja kaaosmainen liikenne. Asuintalot olivat korkeita 4-5 kerroksisia betonikolosseja. Harmaita maalaamattomia ja meikäläisten silmään aika ikävän näköisiäkin. Kadut olivat kapeita ja autot ajoivat nopeasti, jalankulkijat väistelivät. Liikennevalot ja -ympyrät ruuhkauttivat liikennettä. Venäläisen tapaan kauppojen näyteikkunoita ei katukuvassa näy, pieni ovi kutsuu kauppaan sisään ja valikoimat näkee vasta sisällä.
Hotelli Ametist on vanha, iso rakennus, jossa on hotellin lisäksi kauppaliikkeitä alakerrassa. Niitä ei tosin huomannut, ennenkuin avasi pienen oven hotellioven vierestä. Putiikeista löysi sitten mitä halusi.
Hotelli itsessään oli erittäin vaatimaton, suomalaisittain sanottuna kurja. 8 kerrosta ja kaksi hissiä, joista toinen oli rikki. Toinen toimi joskus. Huoneet saimme 6 kerroksesta ja halpaa se kyllä oli. Vajaa 40 euroa kaksi yötä hengeltä. Aamupalan (no jos sitä voi aamupalaksi sanoa) sai vajaalla vitosella per päivä. Aamupalaan kuului 3 raaksi paistettua munaa, teekannu ja yksi lettu hillolla.
Hotellin aulassa oli kahviautomaatti, josta sai espressoa, capuccinoa ym. hyviä kahveja, kuppi maksoi 50-60 senttiä. Huoneet olivat epäsiistejä, kokolattiamattojen päällä vielä toiset matot, pesty joskus NL:n aikoina. Kaksi huteraa tuolia, pöytä ja kaks narisevaa joustinpatjasänkyä, petivaatteet ja pieni pyyhe. WC ei toiminut kunnolla, tukkeu helposti... kuuma vesi tuoksahti ummehtuneelle.
Huoneet olivat pieniä, tv oli minikokoa ja minibaaria ei tunnettu. Ei jääkaappia, ei tallelokeroa, ei kahvinkeitintä... ei oikeastaan mitään.
Noo, huoneet saatiin ja majoituttiin. Sehän tuli jo ilta. Eipä siinä pimijässä mihinkään enää. Keitimmä kahvit ja seurustelimma keskenämmä.
Purasimma loput eväät ja tupakillakin piti käydä ulkona... se tiesi hissimatkaa alas ja ylös, jos hissi toimi. Huomattiin lopulla että se veti vain kolme henkeä kerrallaan... Illalla kävelimmä vielä pienen lenkin kaupungilla, mutta kylmä ilma ajoi pois. Kaupasta haimme vielä kahvivettä ja muuta evästä.
Lauantai aamulla sitten aamupalalle, joka oli pettymys... Sen jälkeen lähdimme kaupunkikierrokselle. Ajoimme torin laitaan. Tori oli pieni ja sen täytti kauppiaat jotka ulkonäön perusteella olivat Uralin tuolta puolen. Kaupan oli turkislakkeja, kinttaita, kenkiä, pakkasvaatteita, kalaverkkoja, pilkkivehkeitä ym. tarpeellista ja tarpeetonta roinaa. Torin laidalla oli kahviloita ja kuppiloita sekä kauppoja. Käväsimmä yhdessä kahvilassa juomassa kahvit. Mä kyllä jätin väliin, kuvailin sen aikaa ja tutustuin kuppilan vessaan. Oli kyllä ihan siisti paikka. Pisteet sinne. Putiikeissa oli myytävänä ihan länsimaalaista tavaraa, lasten lelut, legot, angry birdsit ym. suoraan Kiinasta jne. Hinnat vain oli puolet mitä aidoista. Hauskasti oli piraatit väännetty, esim. Vero Moda oli Vera Mood... eli yritystä oli. Kalastustarvikekaupoissa oli hyvät valikoimat, oli rautulätkiä Suomestakin, morreja, jne. Hinnat vielä kohillaan.
Tuiskutuuli ja lumisade pilasivat meidän suunnitelmat kuvata Hiipinän tuntureita, ei niitä näkynyt ollenkaan. Toinen reissu piti tehdä paikalliseen kivimuseoon. Se olikin suljettuna joten emme päässeet sinnekään. Palasimme takaisin hotellille. Parkkipaikka oli taas hakusessa, mutta viimein löytyi. Tutustuimme hotellin alakerroksessa olevaan kauppaan, joka sekin oli täynnä pieniä osastoja, joka lähtöön. Joulukin näkyi kaupoissa, mutta ei niin räikeänä kuin Suomessa.
Menimme taas kämpille vähän huokaisemaan ja iltaruokailu oli sovittu seitsemäksi kadun toisella puolella olevaan pieneen ravintolaan.
Sinne sitten. Siellä tarjoiltiin ruoaksi ensin alkupaloiksi häränkieltä ja muita leikkeleitä kylmänä. Pääruoka oli porsaanleike, lohkoperunat, kukkakaaligratiini. Juomana kivennäisvesi, olut ja tietenkin votkasnapsit. Kyllähän sen söi... ja täyttävää oli. Kumma vain venäläisistä ravintoloistakin on leipä kadonnut kokonaan. Ei ollut liebuskaa tarjolla. Eikä jälkiruokaakaan. Pari tuntia syötiin ja palattiin hotellille.
Ilta jatkui kakkukahveilla oman porukan kanssa. Kakut haimme kaupasta ja kahvit keitimmä itse. Jo vain. Ilta jatkui sitten ihan vaan seurustellen.
Aamulla sitten pitikin jo lähteä heti aamupalan jälkeen kotia päin. Nyt meillä oli kahden tunnin etu, mutta sekin tärvättiin. Kävimme tullessa ensin kahvilla Kantalahden Statoililla ja ne hodarit syömässä. Torillakin viivyttiin tunti. Torilla oli pulujen paratiisi
Viimein pääsimme matkaan ja karkkihimo iski vielä ennen Alakurttia ja pitihän siellä käydä. Puoli kiloa toffeekarkkeja (alle 2 euroa), jo vain.
Värkättiin niin kauan kaupoissa taas, että kun tulimme tulliin, kuskin piti pitää pakollinen 45 minsan tauko,ennenkuin päästiin jatkamaan matkaa. Kello oli jo neljä iltapäivällä. Tullikaupasta vielä jouluviinat ja reissu oli paketissa.
Ihan kiva reissu, kun otti huomioon talviolot ja tiesi mitä odotti. Eli odotukset eivät olleet korkealla, niin ei pahasti pettynytkään.
Mielellään olisin kuitenkin ne tunturit nähnyt. Mutta säälle kun ei mitään voi.
Kirjoittaja
Aihe: Apatiitti-Kantalahti -reissu ja kuvia 29.11.-1.12.2013 (Luettu 191 kertaa)