Edelleen jatkuu tämä kiduttava helle. KIssat ovat aivan reporankoina, niin minäkin. Piti lähteä kaupungille asioille, mutta jätän suosiolla väliin.
Eilen olin ystävien luona lounaalla ja sitten istuttiin heidän ihanassa puutarhassaan. Mutta liian kuumaa oli sielläkin. Muuten kiva vierailu ja sain taas tutustua yhteen uuteen ihmiseen.
Jatkoimme iltaa vielä ystäväpariskunnan parvekkeella .
Kun tulin kotiin, osui samaan hissiin naapuri, joka on erittäin töykeä eikä kuulemani mukaan ole väleissä kenenkään kanssa. Minäpä päätin, että nyt ei samassa pienessä hississä mökötetä vaan aloitin keskustelun. Ja ihme ja kumma: tämä mies vastasi, katsoi silmiin ja hymyili valloittavasti! Ja on vielä aika hyvännäköinenkin. Hitsi, minähän onnistuin siinä, mitä pidin aina mahdottomana! Tätä ennen ei ole hymyillyt tai edes koskaan katsonutkaan!