Marjastus on mukavaa! Nyt kun pääsen taas liikkeelle, kahteen kesään en juuri päässyt, muuten kuin lähes konttaamalla. Ei mullakaan muuta intohimoa nuiden perään ole kuin se, että samalla pääsee luontoon nauttimaan, marjat tulee bonuksena. Mikä tunne, kun rahnustaa pari tuntia jängällä ja pääsee autolle. Monta kertaa istuin mättäälle tai kaatuneelle kelorungolle ja nuuhkin suon tuoksuja. Maariankämmekkää, vilukkoa, suokukkaa, ainakin tapasin siellä. Muutama sammakkokin hyppeli mättähältä mättähälle. Mustikatkin alkaa kohta kypsyä, samoilta paikoilta mistä viime viikolla kävin, löysin nyt enemmän mustikkaa. Pienenä niitä ei niin huomannut.
Vaikka tänään satoikin, se ei tunnelmaa latistanut. Sateen jälkeen on niin raikas ilma ja hyvä hengittää. Tänään ei kiusanneet sääsketkään, en ainakaan huomioinut. Ainahan se joku inisi korvallisella. Onneksi meidän perällä ei vielä ainakaan ole hirvikärpäleitä näkynyt, eikä punkkeja.
Varaston siivous se onkin hommaa, jonka antasin mielelläni jollekin, mutta kukaan ei tuu... pakko tehä ite. Katotaan syssymmällä. Lomallekin pitäis ehtiä jossain välissä. Kyllä on kiirettä tämä eläkeläisen elämä. Kissaakaan ei kerkiä sanomaan ku on jo ilta.
Huomenna taas Venäjälle, jos kerkiää housut kuivua.
. Ulkona on nimittäin aikas kosteata. Jokin pieni auringon kiila näkyy kuitenkin, ei se vielä laske... puoli tuntia hämärää ja uusi aurinko nousee. Rajalla on taas jumalanpalvelus, onhan tiistaina Sallan nimipäivä. Rajan taakse jääneitä kotiseutuja ja hautoja muistellaan ja kunnioitetaan. Tapahtuma meinaa kutistua ja talkoolaiset vanhentua koko ajan... harmi.
Tänään oli paljon perhosia liikkeellä, mutta ei joutanut kuvaamaan.