Minä olen ex partiolainen ja silloin kauan sitten tuli osallistuttua leireille, vaan nyt oma sänky on paras sänky ja onneksi ikä sallii jo laiskottelun vai salliiko.
Ihanaa kun partioharrastus vieläkin kiinnostaa nuoria ja nuorten vanhempiakin.
Ystäväni oli mustikassa ihan tässä leiripaikan läheisyydessä ja sanoi, että voi miten iloista porukkaa siellä näkyi olevan
vauvasta vaariin.
Muistan lukeneeni jonkun sairaanhoitajan kirjoittaman kirjan hoitotyöstään ja hän kertoi kuinka vanhuksia haettiin huoneistaan jumpalle. Joku vanhus oli sanonut, että nyt en jaksa, saanko jäädä petiin. Ei saa jäädä muuten jää sinne lopun iäksi, että mukaan vaan. Vanhus oli vielä sanonut, että kun en jaksa niin onko pakko. Juu on....ja niin tämä hoitaja nosti vanhuksen sängystä, että nyt mennään muiden joukkoon jumppaamaan vaikka pikkusormea liikuttelet kunhan olet mukana. Muutaman askeleen kun pääsivät sängystä, vanhus romahti lattialle ja kuoli siihen paikkaan. Hoitaja kertoi kirjassa, että se pysäytti hänet totaalisesti, ettei enää pakolla vie ketään jumppaamaan. Oli kova opetus hänelle. Hän kirjassa purki tunnetilojaan tapahtuneesta. Minuakin se kosketti kovin kun vieläkin tulee tippa silmään kun mietin kirjan sisältöä kaikkineen. Nimeä en enää muista siis kirjan.
Että sitä lenkkeilee jos jaksaa ja huvittaa. Jos ei niin sitten ihan hyvillä mielin antaa itselleen luvan olla vaan.