Emme olleet kolmestaa, meitä oli noin parikymmentä rohkeata. Tämä oli meidän eestinkielen opettajan järjestämä matka.
Voihan tässä tietysti leuhkia, että Pönttömatkat tämän teki!
Naissaaressa kävimme senkin takia, että siellä oli ainutlaatuinen esitys. Teatteria, runoa, laulua - aivan mahdoton selittää. Se kertoi kuitenkin naisen elämästä kehdosta hautaan. Kaikki mitä siihen välille mahtuu, miehelään meno, lapset, koti, viimein hauta.
Kaikki esiintyjät yhtä lukuunottamatta olivat naisia. Ammattilaisia.
Esitys oli niin selkäpiitä karmivan koskettava, että itkin melkein koko ajan. En ole elämässäni koskaan nähnyt mitään näin vaikuttavaa. Sitä on mahdoton edes yrittää selostaa, se täytyy kokea ja nähdä ja kuulla ja aistia ...
Ei sinne Naissaarelle mitään turistimatkoja tehdä. Kaikki tehdään räätälintyönä tilauksesta. Ihastuttava saari - siellä olisi hieno kasvillisuus, varmasti hieno linnusto ja upea koskematon luonto.
Sitten Tallinnassa katsoimme laulujuhlien lasten esityksiä. Hienoa! Kannattaa mennä.
Eikä siitä matkasta sitten viime kädessä jäänyt kuin pari pyrstösulkaa ...