Satuin katselemaan aamupuolella ikkunasta ulos ruokinnalle päin. Yhtäkkiä törmäsi kovalla tömäyksellä viherpeippo koiras ikkunaan ja tuupertui ikkunan alle. Katselin sitä hetken toivossa, että nousisi siivilleen. Mutta niin ei käynyt. Jonkin ajan kuluttua meni ulos ja otin viherpeipon rukkasiini. Huomasin, että se elää. Liikutteli silmiään ja käänsi päätään.
Ajattelin pitää sitä lämmössä rukkasissani, kun huomasin naapurin tulevan pihaan. Annoin linnun hänen rukkasiinsa ja meni sisältä hakemaan jotain , mihin linnun laittaisin. Otin pärekorin. Laitoin pohjalle sanomalehteä ja sivuille myös. Laitoin linnun talouspyyhkeen päälle koriin ja vähän talouspaperia myös päälle kevyesti. Vein korin navetan vintille oven suuhun. Löysin vintiltä isältä jääneen paidan. Tein siitä pesän ja asetin nyt linnun siihen pesään. Arvelin linnun olevan lämpimässä.
Huomasin, että linnun siivet, jalat ja pää liikkuvat. Ehkä oli shokissa. Saanut ainakin kunnon tärähdyksen. Jätin linnun rauhaan . Kävin vilkaisemassa välillä. Kostutin linnun nokan vedellä.
Pari tunia lintu oli ollut siellä korin suojassa, kun menin taas katsomaan. Huomasin, että silmät olivat aivan auki ja tarkkaavaiset. Nostin tuota kevyttä talouspyyhettä hieman linnun selän päältä. siinä samassa viherpeippo pyrähti lentoon ja kohti ruokintaa. Sydämeni pompahti ilosta. Lintu selvisi. Ja ,voi ,miten pieni se oli, mutta sitkeä.