Tätä retkeä oli jo suunniteltu tehtävän aiemmin, mutta siirtyi milloin mistäkin syystä. Nyt päästiin vihdoin lähtemään!
Perjantaina pakattiin ihmiset ja auto ja sopivasti iltapäivällä perillä. Parkkipaikka oli täynnä! Kauhuntunteita tuli itse kullekkin, että oikeestiko täällä on näin paljon porukkaa! Ja yksi pieni laavu tarjolla! Optimistisesti lähdettiin raahaamaan tavaroita kuitenkin kohti laavua tietä pitkin, koska todettiin märät ja huurteiset pitkospuut ja tavaramäärä huonoksi yhdistelmäksi. Perillä pieni perhe teki juuri lähtöä. Ihanaa, saatin olla rauhassa!
Puuvaja oli lukossa ja siinä sitten hetken pohdittuamme, Jarmo ujitti itsensä oven välistä sisään. Tässä vaiheessa mietin, että mitä sinne hätäkeskukseen sitten keksi hätävalheeksi, kun se juuttuu tonne oveen väliin tai sisään. No totta kai me puut saatiin! Eikä edes vaatteet hajonneet.
Tapahtuma itsessään oli varmasti aika hupaisan näköinen ulkopuolisen silmin. Syyllistyttiinköhän me murtoon?
Ilta meni omalla painollaan ja pimeyden laskeutessa minä aloin hääräämään tähtikuvauksen kanssa. Paljon on vielä opettelemista siinä, enää kun ei voi välineitäkään syyttää. Joutsenet ja hanhet tekivät hyvinkin äännekkäitä ylilentoja pitkälle hämärän laskettua. Nuorempi pariskunta tuli koiransa kanssa ja tämä omalla tavallaan oli vähän pettymys, mutta heillä oli teltta mukana ja osasivat olla omatoimisesti omissa oloissaan. Jälkeen päin mietin, että miltähän tämä meidän retkiseurue näyttää ulkopuolisen silmin, herra isoja ja pieniä puukkoja ja yksi maanisesti kameran kanssa sinkoileva tapaus. Kolmas vetää sikeitä laavulla. Ja pukeutuminen on sitä luokkaa, että olisi suurempiakin taktisia tehtäviä luvassa
Yö meni rauhallisesti, vajaa neljä astetta pakkasta. Itse nukuin sikeästi, mutta herrasmiehillä selvästi jotain eturauhasvaivaa, kun sieltä keskellä yötä pompittiin milloin minnekkin. Aamu valkeni kylmänä ja tässä vaiheessa aamutee ja pannukakut olivat kultaakin kalliimmat. Tavarat kasaan ja kohti autoa. Kierrettiin vielä pitkospuukierros noin kaksi kilometriä sekä Puurijärven lintutornit. Hienoja paikkoja, kevät- ja syysmuuton aikana varsinkin hyvinkin näyttäviä!
Paluumatkalla suunniteltiin tulevia retkiä. Seitseminen sai kannatusta, ehkä sieltä sitten seuraava raportti!