Ai hyvänen aika sentään - minä löydän itseni yhä useammin täältä katsomassa ihanaisen Noran taitoesitystä. Kuinkahan monta kertaa olen sen jo nähnyt ja aina se vain vetoaa.....
mutta samalla - joka kerta katson sitä myös kriittisemmin.
Nyt tarvitaan eläinten käyttäytymisen asiantuntijaa. Onko missään
Vaikuttaako Nora siltä että hän on vähäsen kyllästynnä koko touhuun..korvat luimussa takana aika ajoin - ja niin vetoava katse isäntään tai emäntää että sydäntä raastaa...
"makupalojako sä mulle sitten tästä annat että mä painelen näitä koskettimia siten ko sä haluut ja sillo ko sä haluut. Millon mä pääsen leikkimään kaverin kaa -ois niin kiva juoksennella eikä pimputtaa näitä kosketimia
"Voihan tätä tehdä pari sekunttia - mutta että koko ajan..
minuuttitolkulla - vähän oon vilkas kisu - ei mun kärsivällisyys riitä tällaseen"
onko asiantuntijaa foorumilla - olisi ihan oikeasti kiva tietää mistä tunnistaa sen - tekeekö eläin ihan oikeesti mielellään tän vai ei -ja noin eettiseltä kannalta katsoen; onko eläimen velvollisuus hauskuttaa meitä ihmisiä -vaikka se- kieltämättä - onkin hauskaa seurattavaa.
Kissa on kissa - ei sirkuspelle - ei brimadonna, ei mestarisäveltäjä - vaan ihan tavallinen ihana ja söpö, kaunis omana itsenäänkin...mä ihailisin ja katselisin Noran olemusta ja kävelyä ja olemista ilman mitään lisäväritystäkään.
Joo...
ny mä pilasin taaaas kaiken
joo mä meen, mä meen ..tonne
Tää piti tulla lisäämään ihan..ki..
/
Ja vielä lisäys: hassua miten saman asian voi nähdä välillä hauskana ja välillä surullisena- eikä sille vaan voi mitään.