Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[kati]

Voi mikä pieni suloisuus.
Ihanaa, kun löytyy avuliaita ihmisiä auttamaan pikkuisia.
Ja tervetuloa pöntölle Piippiip 

[Mesis]

Suloinen pikku-tipi oli. Hienoa, kun hoivasit sitä ja tosiaan, tervetuloa PiipPiip.

[Henri]

On hieno asia, että hoivasit tipua PiipPiip! Ja tervetuloa tänne Pönttölään!

[tuulia]

Tervetuloa pönttölään PiipPiip, eläintenystävät ovat ihania

[Juke Box]

Itse löysin peipon poikasen viime kesänä henkihieverissä. Oli kova helle ja linnunpoikanen kökötti suoraan auringossa ja oli kuumissaan, niin että koko otus heilui hengityksen tahdissa. Kehitysvaihe oli suunnilleen sama tämän ketjun linnun kanssa, eli oli pudonnut jostain syystä pesästä. Sain sen onneksi juomaan hiukan vettä pudottamalla pisaroita nokkaan, ja se tointuikin yllättävän paljon jo siitä.

Syömään en sitä kuitenkaan saanut. Pihalla oli tilapäinen ruokinta (kannon päällä), ja siinä eräs peippopariskunta kävi välillä syömässä. No, ei muuta kuin lintu tähän ruokintapaikalle ja odottamaan. Pian toinen vanhemmista saapuikin paikalle ja oli yllättynyt kun poikanen oli kannolla, ja jopa pelästyi tätä kun poikanen lähti taapertamaan kohti. No, kuitenkin se onneksi alkoi ruokkia poikasta.  Vähitellen emo johdatti sen metsäsemmälle alueelle, ja poikasen onnistui kiivetä maassa olevaa oksaa pitkin tiheän pikkukuusen oksalle, noin 30 cm korkeudelle maasta. Lähes samassa paikassa se olikin peräti 3-4 päivää, ja emolinnut kävivät sitä siinä ruokkimassa, kunnes se alkoi liikkua enemmän ja kiivetä korkeammalle. Parin päivän päästä tästä se osasi jo lentää. Mission completed!

Eli jos pihalla, mistä poikanen on löytynyt, on ruokinta, ja saman lajin lintuja siinä on käynyt niin kannattaa koittaa josko onnistuisi sama homma. Tälläiset metsälöydöt ovat sitten hankalampia, mutta onneksi tässä tapauksessa poikanen jo syökin. 

[jetze]

minäkin olen löytänyt viherpeipon se oli kai lentänyt vastaantulevan auton tuulilasiin ja oli keskellä tietä ei mitänkään kehuttavassa kunnossa päätin ottaa sen ja saada selville kenties että mikä sillä on mutta en saanut sitä syömäänenkä oikeastaan juomaankaan. mutta suurin ihmettelyn aihe oli se että se ei ääntänyt ja ei laisinkaan avannut suutansa ja lopulta eräänä aamuna se kuoli.mutta en tiedä miksi .
mutta muistan myös toisen tapauksen jossa kalalokin poikanen löytyi pahasti kasyuneena ja eksyneenä pihaltamme mutta otin sen hoiviiin ja ruokin sitä ja annoin sen kuivatella oikein hyvässä paikassa. lentoon opettaminen oli hupaisaa mutta kun se oppi lentämään se myös lähti omille teilleeen se oli aika onnistunut

[Marle]

Kova tällä päähän
Kalalokille kävi sitten paremmin

Elämässä tulee eteen surua ja onneksi iloakin.