Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Sinisorsa]

Tää oli mun viimeinen kannanottoni ko. asiaan(puiden kaataminen) nimimerkillä "huolestunut tamperelainen", mutta tavallaan oon tyytyväinen että yritin ainakin jotenkin vaikuttaa. Kumma juttu, että jo klo. 6 aamulla kirjoitin, ja kukaan ei silti ole ottanut minkäänlaista kantaa asiaan? Mut mun oli pakko ottaaa kantaa. En haluu olla pessimistinen millään lailla, mutta kun ottaa niin päähän tämä luonnon raiskaaminen.
http://www.aamulehti.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=6380&tstart=0


Tulossa on todella mielenkiintoinen kesä. Tinttarat ja pulut seuraa mua tottumuksesta, ja variksetkin lentelee korvan vierestä, kerjäävät ruokaa, varastoon poikasilleen. Olen saanut jo kovat haukut tästä että muka houkuttelen ne perääni. Joitakin ihmisiä kun häiritsee lokkien kirkunta ja varisten vaakkuminen.

[anja]

Kaikki kannatus sinulle, Sinisorsa! Hienosti oli mielestäni kirjoitettu artikkeli, jonka kanssa olen täysin samaa mieltä, en ainoastaan entisenä tamperelaisena mutta myös puiden ja ekosysteemin kannattajana.

[Sinisorsa]

Mun piti tämäkin vielä kirjottaa, mut ajattelin, että pitävät ihan pehmona/kahjona?

Joku voisi kysyä minulta:" Etkö tunne minkäänlaista kunnioitusta niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat lailisin keinoin hankkineet oikeuden ampua sorsia tästä lammikosta?"

Minä vastaisin: "Ihmisen oikeudet ovat peräsin samasta paikasta kuin nuijapäänkin. Ihmisen oikeudet eivät ole Äiti Maalle yhtään sen pyhempiä kuin hänen muidenkaan lastensa oikeudet, eikä ihmistä ole siunattu yhtään sen enemmällä kuin lammikon reunalla soittelevaa heinäsirkkaa tai sammakkoa, joka istuu lumpeenlehdellä kuin pieni,kaunis vihreä nuppu."

Ihminen ei pysty luomaan edes yhtä pientä heinäsirkkaa lummelammikkoon. Ihminen pystyy vain repimään lumpeet ja kuivattamaan lammikon ja vaientamaan metsän soittoniekkojen luritukset ikiajoiksi. Ihmisellä on suuri valta saada aikaan luonnossa sekä hyvää että pahaa. Sen vuoksi myös hänen velvollisuutensa ja vastuunsa Äiti Maata kohtaan pitäisikin olla nyt ja aina erittäin suuret.

Jos minun pitäsi puolustaa puita ,niin kirjoittaisin näin: " Ja mitä tulee kanteeseen, jonka tein puiden puolesta --surmansa saaneet puut olivat ystäviäni. Olin syleillyt niistä jokaista kymmeniä kertoja. Erään puun nimi oli Maarit. Eräs toinen taas oli Jaana. Muistan erään puun, jota rakastin aivan erityisesti. Hänellä oli ihanat mustat silmät ja syksyisin hän pukeutui ihastuttavan keltaiseen leninkiin. Keväisin hänellä oli tapana laulaa käsivarret taivasta kohti kohotettuina ja hänen lehtensä havisivat ja värisivät pienimmästäkin tuulenhenkäyksestä. Hän oli kaunis.  [:-)]Peippoja ja hömötiaisia hänen lehvistössään oli vuosien mittaan pesinyt niin monia, etten edes pystyisi esittelemään niitä kaikkia teille. En myöskään pysty luettelemaan nimeltä niitä untuvaisia tikkoja, jotka löysivät poikasilleen turvapaikan tästä ihanasta puusta.

En pysty sanomaan, kuinka monet rakastavaiset vuosien mittaan kävivät huviretkellä syömässä eväitään hänen ojennettujen käsivarsiensa alla tai kuinka monet lapset aikojen kuluessa leikkivät hänen ympärillään. Hänen nimensä oli Silja ja he surmasivat hänet. He surmasivat hänet ja hänen siskonsa Saaran, ja he surmasivat hänen sisaristaan jok´ikisen, ja he surmasivat niittykukat, jotka olivat kerääntyneet hänen jalkojensa juureen.

Meidän metsäsiskomme ja veljemme, koko meidän kaunis ja ihana metsämme on tuomittu teloittajan sahojen uhriksi. Kun he murhasivat tämän elävän metsän, he "murhasivat" samalla myös meidät kaikki.   

[Marle]

Hyvin kirjoitit

[Sinisorsa]

Hyvin kirjoitit

Onhan näitä tullut harjoiteltua, yhteiskunnallisen vaikuttamisen saralta, mutta kun kaikilla ei vaan tunnu olevan kykyä vastaanottaa mun kirjoittamaani sanomaa(tässä se tulee pähkinänkuoressa):
Haluan vielä korostaa, että minä en kirjoituksillani pyri suinkaan ratkaisemaan, mikä on fiksua ja ovelaa tai mikä ei sitä ole. Monet lukijat ovat liian viisaita sortumaan sellaisten asioiden arvostamiseen. Minä yritän sen sijaan ratkaista, mikä on paras tapa kertoa "tarinani" tai ongelmat. Mikään lakiin tai kanssakäymisiin kirjoitettu sääntöhän ei kiellä ihmistä kirjoittamasta tai puhumasta sydämensä pohjasta. Eikä kiihkeyttä ja intohimoista asioihin suhtautumista ole milloinkaan julistettu lainvastaiseksi. Ja mitä strategioihin tulee, minä ajattelen, mikäli strategioista nyt ylipäänsä on syytä puhua, että minun omien pyrkimysteni näkökulmasta asiaa tarkastellen taktiikkanani on ollut totuuden kertominen niin yksinkertaisesti ja selkeästi kuin mahdollista, koska kaikki rehelliset ihmiset arvostavat totuuden yksinkertaista ja selkeää kertomista. 

[-muru-]

Ymmärrän huolesi Tampereen puistojen puolesta.
Vähän samanlaista se tuntuu olevan joka puolella Suomessa.
Luonnosta ollaan vieraannuttu. Ja kun ne puut vielä ROSKAAVAT  . . hui 
    Oma pihani sitten onkin pikkuinen "viidakko" 
 

[Pihalintu]

Hyvä Sinisorsa kun jaksat kirjoittaa, varmasti moni lukee ja on kanssasi samaa mieltä, vaikka vaikenee.
 
Koska kansa herää tästä  "sirkushuvien" huumasta.
Kaikki maa pitää peittää ja  saada pois näkyvistä, suodatinkankaat, kiveykset ja asfaltit, kaiken pitää olla niin siistiä ja linjattua, ettei vain jalka astuisi vahigossakaan paljaalle maalle    lähitienoolla taas rakennetaan "steriiliä puistoa" sinne on jätetty muutamia vinoon kasvaneita, laihoja melkein täysimittaisia puita, jotka kohta todetaan lahoiksi ja vaarallisiksi ja se onkin sitten niiden puiden loppu.   

Rakastan Kinttupolkuja, niitä ei kuulemma kaupungissa saisi olla, miksi ei... terveydellekin ovat hyväksi.. selkä ja jalat tykkäävät... äänetön kansa vaeltaa ja polkee aina uusia kinttupolkuja, kun entisestä kinttukolku-alueesta päätetään kaavoittaa kivikylä ja asfattia vedetään päälle. Tosiasiassa polupohja-alueet vähenevät päivä päivältä 

Tulevalla viikolla kotikaupungissani esitellään asukkaille alueen metsä- ja puistosuunnitelmia.
-menen taas kuulolle, olen monesti heille kirjoitellut ja kaipaillut lähimetsiä ja -virkistysalueita, eläimille elämän mahdollisuuksia ja kulkureittejä.
Täällä mennään latvasta puuhun, oikeastaan maat on kaavoitettu ja rakennettu ensin, puut kaadettu ja sitten esitellään metsää  mielenkiintoista nähdä montako asukasta tulee paikalle? 
 
Tulikohan taas liikaa                                    Täälläkin "viidakkoani"  varjelen 

[Jaska]

Puita ja polkuja kaupungissa, ainakin kun äitini asui Lahden Saksalassa, alkoi polku melkein kerrostalon pihalta ja jatkui "synk"metsän halki palstaviljelyille asti. Lapset vieläkin muistelevat ihastuksella jännää "peikko"metsää ! Toivottavasti ei ole kaadettu !  Tiina saattaisi tietää, vaikka asustaakin toisella puolella kaupunkia.
Omalla pikku rivitalon pläntillämme kasvaa pari salavaa ja useampi monimetrinen tuija, kaikenkin uhalla. Niiden juurella ei tietysti tahdo viihtyä oikein mikään, paitsi valkovuokot ja sipulikukat. Kukkapurkkeja sitten siirrellään pitkin kesää mitä minnekin antamaan väriä ja lisää vihreyttä.