Kotimme läheltä löytyi tänään musta-valkoinen sokea kissa ajotieltä. Naapuri löysi sen
ja soitti meille, menimme katsomaan. Hänellä oli kaulapanta jossa oli nimi Eetu ja
omistajan puhelinnumero. Tuo numero oli niin sotkuinen että vaikka kuinka yritimme
keksiä mitä kaikki numerot olivat ja ainakin 10 eri numerovariaatioon soitimme niin
ei omistajaa löytynyt.
Meille sitä ei voinut viedä, koska oli niin peloissaan, että tärisi sylissäni ja vaikka Eikan ja Teukan olisi toiseen
huoneeseen laittanut olisivat kuitenkin toisensa haistaneet ja vaistonneet.
Eetu oli tosiaan kävellyt tiellä ympyrää eikä todellakaan tiennyt mihin mennä. Kannoin sen
sitten anoppini luo, jossa laitoimme sen kylpyhuoneeseen siksi aikaa kun soitin Viikin
löytöeläintaloon neuvoja kysyäkseni. Kun kerroin että Eetulla on silmissä harmaa kalvo, niin
nainen siellä käski tuoda kissan sinne, sanoi että sillä on todennäköisesti kaihi ja painetta
silmissä mikä on hyvin kivulias [:´(]Eetu parka
.
No veimme hänet sitten Viikkiin, jossa lupasivat tutkia ja tarvittaessa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.
Eetu vaikutti aika iäkkäältä kisulta, joten jos vaiva on kovin paha, niin saattaa olla että pääsee
sateenkaarisillalle
Mutta parempi sekin kuin jäädä auton alle.
Mutta jos voidaan parantaa niin sokeus ei ole este uuden kodin etsimiselle. Jos omistajaan ei löydy niin
ei koskaan selviä mitä Eetu teki siinä keskellä tietä, koska se oli niin "pihalla" kaikesta että enpä usko
että on kaukaa siihen vaeltanut.