Viime viikonloppuna ajelimme niinkin lyhyen matkan kuin Kouvolaan ja
takaisin. Ja tuon matkan aikana huomioni kiinnittyi noihin tienvierus
puustoihin. Siis metsiin. Niitä ei ollut.
Ne oli hakattu aivan avohakkuiksi ihan tien reunaan saakka.
Osalla plänteistä oli jo ehkä pari vuotta sitten istutettu taimikko.
Lyhyttä ja risukon peitossa enin.
Eräänkin maalaistalon toisella puolella kulkee junanrata ja sitten tämä
vilkasliikenteinen tie toisella. Ja nyt olivat kaataneet KAIKKI puuston
tämän tien ja talon väliltä. Näky on karmea. Risut ja törröttävät kannot.
Ja kaunis talo siinä ulkorakennuksineen kuin orpona.
Ikinä en olisi omalle kodilleni noin tehnyt.
Vie aikaa ennenkuin uudet puut kasvavat