Yksi ongelma on se, että teollisuudessa ei edes yritetä säästää energiaa (mutta varmasti jotain poikkeuksiakin on). Yksityishenkilöinä saatamme olla tietoisia ongelmasta, ja jopa yrittää tehdä sille jotain (kuten täälläkin näkee noista kuukauden ympäristökeskusteluista), mutta työskennellessämme teollisuudessa yritämme vain tehdä tuotettamme kuluttajaa houkuttelevaksi mahdollisimman vähällä vaivalla energiankulutuksesta piittaamatta (paitsi jos energiankulutus nousee niin korkeaksi että se alkaa olla suurin kuluerä tuotteen valmistuksessa). Asiasta huiolissaan olevia yksityishenkilöitäkään ei ole tarpeeksi.
Ongelmaa ei vieläkään tiedosteta, eikä siitä sen vuoksi osata ottaa vastuuta. Kiukutellaan, miten on mahdotonta ja taloudellisesti kannattamatonta. Kvartaalitaloudelle tämä on aivan ylivoimaista - talouspellet eivät tiedä mitä pitäisi tehdä. Tässä näkyy myös yksi demokratian suurimmista ongelmista: Vaikka uhka tiedetään, aika kuluu asian vääntämiseen ja puhumiseen. Nyt ollaan vielä osittain juupa-eipäs-tasolla. Seuraavaksi on vuorossa keinoista sopiminen, joista on vaikea päästä sopuun koska erilaisten mielipiteiden esittäjiä on liian monta. Jos sotaa johdettaisiin demokratian keinoin, se hävittäisiin. Ehkä tässä tarvittaisiinkin sodanjohdon keinoja. Taktisesti oikeita ja nopeita päätöksiä. Sotatilaan kuuluu yleisesti myös säännöstely.
Katselin hiljattain Ilta-sanomien verkkosivuilla olevaa keskustelua ilmastomuutoksesta, ja yhä vaan siellä suurin osa leimasi koko touhun hörhöilyksi. Mitä meidän pitäisi tehdä?
Ehkä ei sentään suurin osa, mutta äänekkäin osa. Mitä tuolle pitäisi tehdä, minusta dis-informaation levittäminen ilmastonmuutoksesta pitäisi kriminalisoida. Samoin kuin esim. holokaustin kieltäminen Saksassa. Eikös valehtelu ja harhaanjohtaminen pitäisi olla oletusarvoisesti kiellettyä muutenkin?
Minun mielestäni yksi toimenpide voisi olla se, että annetaan asian olla ja Gaian tehdä tarvittava korjausliike, maapallo olisi sitten ainakin paljon parempi paikka muille eliöille.
Elinkelvottomia lajeja on kuollut ennenkin, valitsisin silti toisin. Sanoisin, että ihmiskunta on tullut murrosikään, jossa pitää tehdä tärkeitä valintoja. Ne ratkaisevat kohtalomme.
Tosin on myös pelättävissä (kenties jopa todennäköistä) että maapallo loppujen lopuksi tekee "Venukset", jolloin eliöitä ei ole kuin korkeintaan vähäsen ilmakehän joissain kerroksissa.
Venus-teoria on mahdollisuuksien rajoissa, joskaan ei todennäköistä. Mutta jos kaikki Maan sitoutuneet hiili- ja metaanivarat purkautuvat, ollaan lähellä Venuksen tilannetta, jossa siis pintalämpötila on 500 astetta.
Luonto korjaa kyllä pitkälti itsensä, mutta lämpenemisessä on todennäköisesti olemassa joku kriittinen piste, jonka jälkeen paluuta ei ole. Ilmasto asettuu johonkin kykyistä kuumempaan tasapainotilaan, josta meillä ei ole tarempaa tietoa. Pohjoisen pallonpuoliskon aavikoituminen jostain Ranskan leveysasteilta alaspäin voi tulla kyseeseen, mukaan lukien koko Afrikka ja Etelä-Amerikka. Meren pinnan nousu kymmenillä metrillä. Siis jonkinlainen paluu 55 miljoonan vuoden takaiseen ilmastoon.