Moi.!
Mä tiesin mä tiesin mä tiesin ja arvasin, hakasten irrottamine sattuu ihan sikana, AAAUUUUHH!!
Siis kävi juur ninkun olin ajatellu sen menevänki. Ketää niist sievist hoitajist en nähny vilaustaka, ku viimettee toivotteli mun tervetulleeks hakasten poistoo!
Menin sisää ja ilmottauduin luukulla, ni siin sellanen naistarzani mulkas mua ja sano istu toho, kohta kutsutaa! Miä istahin penkille ja ootattelin, et jotai alkas tapahtuu, ni tarzanin näkönen tupsahti toimistostaa ja tuumas, et tules tänne. Harpoin parasta pannen, sen peräs johki kopperoo, mis oli hoitopöydännäkönen. Se tuumas, et käyt siihin selälles ja kilisteli instrumenttei. Miä varovasti hivuttausin pöydän reunalle istualleni ja utelin, et jot mitä jos vaik nukutuksessa otettas, ku luulen, etten kestäs. Se katto mua, ku aavetta ja tuuppas mut selällee sihin punkalle ja komens, et maha paljaaks.
Siin rupe mun eletty elämä vilistää silmissä ja kerkisin enää tuumasee, et hyvä kai sentä, ku ei viä tee mulle Fingrporit ja näytä likasta haarukkaa! Tökkäs pajahohtimet ensimmäisen hakasen alle ja tempas. Maalima pyöri mun silmis, kun se tökkäs pihtisä toisen hakasen alle ja taas tempas. Miä huusin ja parkusin täyttä kurkkua, et lopeta lopeta, mut se eiku tempo hakasia sarjassa. Viimen tajunnan rajamailla, tajusin sen sanovan, et no nii, selvä tuli, siisti juttu, pyyhkäs viä jollai kylmäl ja kosteella ja länttäs päälle laastarin ja jatko, ala kävelee. No ehämmä siittä mihikää päässy, se huuhto kätesä, tarras kauluksee ja nosti mut pystyy, katto päin naamaa ja kysy pysyks ny tolpillas. Sain ähkästyä, et joooo-o ja hoipuin ovelle. Heilahutin kättän ja syöksyin ulos.
Noh, nytte olen koton ja kattelen tot laastaria, enkä varmana uskalla sen alle kurkkaa. On nin hiivatin hellänäki viä. Henkii jäin kuitekki, vaik varmaa ihan hilkul on ollu.!