Mie toivon kaikille parempaa elämää....mut, mie taisin nyt romahtaa masennuksen ja surun puoleen, mie en jostain syystä pääse eroon veljein kuolemasta, ihan pelottaa mennä nukkumaan, mie näen hänet arkussa ja juttelen hälle,,,olenko nyt ihan oikeesti sekoomassa...varsinkii kun olen yksin vaunulla..ulkona on kylmää, tulee ja vettä tihuttaa...on paha olo ja rintaakii pikkasen koskee...onha miulla täällä turvaverkko, jos jottai tapahtuu voin soittaa...jutellaan???---kos?