Periaatteena oli ---typerä kysymys typerään kysymykseen, ja minulle esitetty kysymys esitettiin vihaiseen ja komentavaan sävyyn.
Minulta ei siis oikeastaan kysytty yhtään mitään vaan kehotettiin lopettamaan ruokkiminen.
Se sauvakävelijä oli sellainen hampaat irvessä kävelijä, eli oli aloittanut lliikunnan liian myöhään -- hermot jo menneet.
Sauvakävely ei ole lainkaan typerää, jotkut kylläkin ITSE tekevät siitä typerää, kun kiinnittävät liikaa huomiota pulssin ylhäällä pitämiseen (että täältä MINÄ tulen -- pois tieltä) ja unohtavat muut polulla liikkujat.
Tämä koskee myös lenkkeilijöitä, ja miksipä ei myös kuntopyöräilijöitä.
Tiina kysyi aivan asiallisen kysymyksen.
Itse noudatan nykyään tätä sääntöä niin nettikeskusteluissa kuin sen ulkopuolellakin (lainattu jokunen vuosi sitten eräältä keskustelupalstalta) :
"Vastaus asialliseen kysymykseen. Kysymys käsittääkseni oli, että
mitkä kysymykset katson asiallisiksi?
Jos joku tahtoo vilpittömästi tietää, mikä on totta missäkin asiassa ja kysyy sitä kauniisti ja selvästi, niin siihen on ilo vastata. Sitten asiaa auttaa vielä se, että muotoilee kysymyksen selkeään ja ymmärrettävään muotoon.
Eräs esimerkki Raamatusta: Jeesus oli tuomittavana Pilatuksen edessä. Pilatus aivan kuin heitti kysymyksen: "Mikä on totuus!"
Hän ei odottanutkaan vastausta kysymykseensä. Johan. 18:38.
Tähän asiaan pätee myös seuraava erittäin hyvä aforismi:
"Turhaan on turha puhua."
Kaikki ovat ihan kivoja."
Tuolla polulla se mies"hiihteli", ja ruuat olin laittanut ylämäkeen, n. 20 metriä polusta.
Vasemmalla on ranta, oikealla korkea harjanne.
Kuvan variksilla on kaksi poikasta, toinen on kaupunkivariksenpoikasen näköinen -- heikko ja vaaleita laikkuja siivissä ja melko huono lentämään. Mutta vahvistuu päivä päivältä, kunhan vain saa ruokaa. Edelliset pesinnät eivät ole onnistuneet (viimeiset 4 vuotta), vaan poikaset ovat menehtyneet joko pesään tai sitten muutaman päivän sisään koiran/ketun/kissan suuhun, koska ovat olleet lentokyvyttömiä! Usein löytyneet syötynä --pelkkä pää ja luuranko jäljellä. Kuten kuvan maasto osoittaa, niin sieltä on vaikea löytää ruokaa poikasille -- ja rantaviivaa 150m suuntaan jos toiseen, tulevat vastaan jo toisten varisten reviirit. Ylöspäin rinnettä on sentään jokunen sata metriä (n. 250 metriä).
Niin, ja kuvan sorsa sai ma-ti (13-14.7) seitsemän poikasta -- aika myöhään kesästä.