Laitanpa hieman ajatuksia tältä aamulta tänne. Päivänketjua en viitsinyt "kitkeröittää"
Ammulenkillä Onnin kanssa tuli useasti mieleen että missä on koiranomistajien aivot kun ovat koirineen lenkillä. Pientareet ja jopa pyörätien reunaosatkin täynnä kosteudessa ihanasti levinneitä ulostekasoja. Ihmettelen eivätkö välitä omistakaan koiristaan. Kai nekin haluaisivat kävellä ja nuuskutella siellä tien reunassa. Onni ainakin haluaisi. Surettaa kun joutuu ylenaikaa kiljumaan ei, ei, ei, ja EI. Sanon vielä että "Hyi, p*sk*! " koska se pitää erottua "kakki" sanasta joka on hyvä sana Onnille.Kehutaan kun kakki tulee.
Aamullakin meni hieman nurtsin reunalle kakille. Katsoin ettei siinä näkynyt toisten lötsökasoja. Mutta olipas sittenkin kuolleiden lehtien seassa. En voinut Onnin kakkimista keskeyttä joten kun oli kakkinut, peruutti juurikin siihen lötsökasaan
.
Ainakin meilläpäin on paljon, tosi paljon aivottomia tapauksia. Kesällä sanoin eräälle keski-ikäiselle naiselle joka jätti ison koiransa p't siivoamatta meidän portin vastapäiselle nurmikon reunalle, miltei pyörätielle, että miksi ei siivoa koska nykyään on jopa laki joka edellyttää että ne siivotaan. Hän sanoi että laki käskee siivoamaan VAIN hoidetulta alueelta. Kysäisin ettäkö istutettu nurmikko joka ajetaan kesäisin säännöllisesti, EI olisi hoidettu? Hän tuhahti ja lähti kiukkuisena pois EIKÄ ottanut koiransa jättikasaa pois.
Jos minulla ei olisi Onnia, viis veisaisin noista kasoista. Enköhän jotenkin ne osaisi väistellä. Mutta pikku Onniparka ei ymmärrä miksi mamma aina lenkillä "kiljuu" ja kiskoo häntä herkullisilta tuoksuilta pois
Tiedän ettei tämä avautuminen auta yhtikäs yhtään, kunhan purkaudun.
Talvella Onnin jalat palelee, keväällä ne ovat paskassa (ei omassa), kesällä kiusaa punkit (kymmeniä päivässä) ja syksyllä pestään joka lenkin jälkeen massu ja tassut. Voi minun pientä ressuani