Tämän runon sain eräältä ystävältäni, kun Nalleni nukkui pois:
"Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Saanko jättää hyvästit tuskaisille päiville
ja loputtoman pitkille öille?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt
esimerkkiä yrittänyt näyttää.
Saanko siis astua toiselle puolen
ja vapaaksi henkeni päästää?
Aluksi en halunnut lähteä,
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua.
Kohti lämmintä ja elävää valoa
Tahdon lähteä.
Tahdon todella. On vaikea jäädä.
Mutta lupaan, parhaani yritän.
Elääkseni vielä yhden päivän.
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana.
Lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina;
henkeni tulee sinua seuraamaan,
minne maailmassa matkasi johtaakaan.
Kiitos,kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua.
Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi.
ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua jo tänään pois."
Voimia sulle Sus!
