Tässä alkaa Tiitun kanssa olemaan totuuden hetket lähellä ja olo sen mukainen. Mun on enää vaikea uskoa toipumiseen, jotakin vakavampaa siellä varmaan on. Käy miten käy, niin SYYN haluan tietää. Kait se verikokeesta selviää. Niitäkin tuloksia sitten joudun vielä oottelemaan, tänäänhän se verikoe otetaan.
En haluisi pönttöläisten päällekään tätä kaataa, mutta kun en tilanteelle tään kummempaakaan voi. Mitenköhän saisi oman mielialan pidettyä jotakuinkin kuosissa. Alkaa jo hiipiä semmoinen, että ei huvita tehdä mitään.