Apuvaa, au au ouuuh, mitä mullen on tehty aaauh.
Mite tään kestää. Ei mitekää. Eiku köysii solmuja. Ainaki ny saatava nopeesti norttia!
Siis mullen ei missää vaihees sairalas selvinny se, et mult on vietynnapa. Hui hitsi. Tokihamma sen tiesin, et keskeltä mahaa mut halkastu oli, mut et napa. Sitä ei ny o. Voik tälle elääkkä? Jos mua ny keskelle kattoo, ni ei tieäkkä olenk miä etu-, vai takaperi. Samannäkönen edest ja takaa. Noi hakasen jäletki näyttää, ninkun selkäranka edest näkys. Hitsin hitsi, mitä mä ny, ei voi noukkii napanöyhtää, ku ei o mist noukkis. On onni, et on sentä viä korvat, voin ainski vaikuttaa.
Menin äskön suihkuu huuhtoo liisteritahmoja ja suihku osu sihin laastarii, minkä se amazooni tohon mahaa tälläs, ku puolitajuttomana sielt hakastenpoistost pakenin. Laastari lens huitsinnevadaa ja miä katoin silmät ymmyrkäisen, et täh, missä napa. Meinasin pyörtyy. Onneks en sentä. Sain pyhkeen käsiini ja ettin, ei löytynny. Kattoin viä siit laastaristaki, mut ku ei, nin ei.
Noh, ei kai parane parkuu, vaikkei nöyhtää voikka noukkii. Eihä ainaska tän jälkee enää napaa koske.
Jospa tää täst sentä sitten kuitekki. Ehämmä nin napaan o ennenkä näytelly. Olehamma sentä aika surutoin sälli ja selvinny ain pahemmistaki paikoist.
Kaikkee sitä sattuuki.