Kyllä elämä taas mättää oikein urakalla pa....aa niskaan.
Sukuun syntyi jokunen aika sitten kauan kaivattu ja odotettu,täydellinen yllätysvauva.
Nyt on todettu että hän on parantumattomasti sairas.
Suru heidän puolestaan valtava.
Samaan aikaan itse haaveilen toisesta lapsesta ja ajatuksissa väkisinkin pyörii kuinka onnekas itse on ja kuinka kaikki asiat on hyvin.Siitä tavallaan tuntee huonoa-omaatuntoa kun toisille aina kaikki menee pieleen.
Tuntuu vaan niin pahalta ja väärältä yrittää lasta nyt..
Vaikka eihän toisen onni ole keltään muulta pois tai meidän onnettomuutemme tee muita onnellisemmaksi.
En kai mäkään voi luopua omista unelmistani vain sen takia että toisilla menee huonommia ja on ainaista epäonnea.
Ymmärsköhän kukaan
tai edes lukee tätä.
On vaan niin paha olla just nyt.