joh 5Lähdettiin sitten siskon kanssa kottiin.
Yöhoitaja käy säännöllisin välein isää
Katsomassa. Isällä oli säännöllisin välein
Vaikea hengittää, annettiin kätemme joihin
Tarrasi lujasti kiinni. Sitten taas rauhoittui.
Toisinaan näytti ymmärtävän meidän puhetta
Sitten taas ei. Meillä molemmilla oli sama ajatus
Että kumpa tilanne olisi ohi...jos muuta ei voi.
Kipulaastari alkaa vaikuttamaan 12-24 tunnin
Kuluessa. ANtibioottia saa mutta epäilen että
Kerkiää vaikuttamaan. Nopeasti voi elämä
Muuttua, alle neljässä viikossa. Oli vaikeata
Jättää isä huoneeseen yksin mutta me ei jaksettu.
Tavallaan näki mikä seuraava vaihe on edessä.
Isä on ollut suhteellisen terve mies. Ei juurikaan
Kroonisia sairauksia, ei sydänvikaa joten sydän
Saattaa kestää ja kestää. On se elämänvoima
Joillakin ihmisillä lujassa ja saattaahan elämän-
Halukin olla kovista sairauksista huolimatta.
Kaikkihan me elää haluamme mutta terveinä.
Jos alkaa jokin vaivaamaan niin lääkärille juostaan
Apua hakemaan. Nyt vaan ainoa apu isälle
Olisi nukkuminen pois. Mun sisko on sitä mieltä
Että isä ei selviä mutta mulla jotenkin taustalla
Kytee ajatus jospa sittenkin lääkkeet alkaisivat
Vakuttamaan ja isä saisi lisää aikaa. Aika epä-
Realistinen ajatus. Tää mun teksti on aika sekavaa.
Jos ja kun, kenties, ehkä tai ei sittenkään vaan...
Tunteet myllertää. Tässä toistuu vähän samanlainen
Kuvio kuin äidinkin tapauksessa, äiti vaan sairasti
Jonkin verran pidempään mutta keuhkokuume se
Äidinkin vei. Yleisin vanhusten kuolinsyy. Nyt mä
Yritän itsekkin rauhoittua koska parempi että mä
Olen huomenna jonkinlaisessa kunnossa kun
Lähdemme isän luo, ellei tule soitto sitä ennen.
Kyllä mä vielä haluaisin kahvitella isän kanssa
Samassa pöydässä ja onneksi olenkin. Mulle
Kuolema on vihollinen, riistäjä jotkut näkee sen
Armollisena noutajana. Jos se olisi niin niin eikö
Me pidettäis juhlat että armo tuli ja nouti pois.
Mutta kun suurin osa ihmisiä suree itkien rakkaitaan
Joita eivät enää näe muuta kuin muistoissa, valokuvissa.
Veli heitti ilmaan ajatuksen että äiti sanois isälle tule tänne.
Kolme vuotta aidin kuolemasta 3.4. Minä taas uskon että
Kun ihminen kuolee, se kuolee. Sen verran olen raamattua
Lukenut että olikohan se saarnaajankirjassa sanottu että
Elävät tietävänsä kuolevansa mutta kuolleet eivät tiedä mitään.
Mulle on näytetty raamatusta joh 5 28,29 oljenkorsia mihin tarrata.
Intiassa pidetään suuret juhlat vainajalle, siellä ei surra vaan iloitaan.
Budhalaisten tapoihin en ole tutustunut, Luterilaisiin hautajaisiin
Liittyy usein aika paatoksellista paasaamista, isä toive :ei pappia.
Veli voisi muutaman värssyn sanoa, ei tarvita mennä pitkän kaavan mukaan.
Muutama nätti laulu, ei tarvitse olla virsi. Niillä vaan itketetään omaisia,
Musiikki voisi olla joitakin vivaldia, ihan arvokasta, Lacrimosa menee
Mollivoittoiseen mutta sointi on arvokas,
Sori, taisin saarnata
![Iskee silmää [;-)]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/12.gif)
JA JOS TUNTUU AHISTAVALTA LUKEA TÄTÄ STOORII NIIN SKIPPAA VAAVN YLI
![Hymyilee [:-)]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/2.gif)
ON TÄÄ SILLEE KENTIES RASKASTA LUETTAVA.