Mustarastas koiras Kuva: Kaija&Pasi
Mustarastas naaras Kuva: Kaija&Pasi
Teksti Erkki K:
Keltanokkainen mustarastaskoiras on miltei pikimusta, tummanokkainen naaras taas ruskea. Mustarastas on Uusimaan nimikkolintu.
Mustarastas nähtiin Suomessa ensi kerran lokuussa 1842, mutta ensipesintä todettiin vasta 1893 Nurmijärvellä. Mustarastas valloitti etelärannikon laajalti 1910-luvulla. Manner-Suomessa se alkoi pesiä vasta 1930-luvulla. 1070- ja 1980-luvuilla mustarastas saavutti Rovaniemen. Mustarastaita pesii maassaamme noin 200 000 paria.
Ruotsiin mustarastas levisi 1820-luvulla ja valittiin seuraavalla vuosisadalla maan kansallislinnuksi.
Mustarastaas musisointi on voimakasta, sointuvaa ja sujuvaa, hieman suruvoittoista. Sen laulu on ikään kuin herättää keväällä ihmiset uudelleen henkiin. Useat runoilijatkin ovat siitä kirjoittaneet. Mm. Vijo Kajava (1979).
Mustarastas huiluääninen,
alkoi laulaa iltamyöhään.
Sävelet
säteilivät
meidän lävitsemme.
Mustarastas, huiluääninen,
huominenkin päättyy iltaan.
Odotamme,
odotamme sinua.
V.A.Koskennime runo (1930)
Keväimessä mustarastas
lauloi laulun tulisen.
Kaiku vain ja tyhjyys vastas
lauluun sen.
Osaa laulajan se kiittää
aina syksyn tulohon:
kaiun ääntä riittää, riittää,
tyhjän syli syvä on!
Lauri Pohjanpää (1941)
Sinä tulit, kun viel`oli talvi,
kävi viluinen viima ylitse järven jään.
Sinä uljaana kylmän kestit,
vain painaen kyyryyn huurteisen, pienen pään.
Kun kaikk`kesän laulut on kuolleet,
kun pakkanen puree sydämen sisimpään,
mua opeta, mustarastas,
jääkautta elämän uljaana kestämään.