No, ihanhan on pakko taas kertoa . Kävin viemässä ½päivähoitokoiran kotiin tuonne toiselle puoleelle mäkeä.Olin menossa ohi setäni liiterin , jossa on kauralaarit. Ja, arvatkaapa , kuka minua oven suussa tapitti kirkkailla silmillään, turkki kiiltäen, tuuhea häntä huiskien. No, PIKKU KURRE ! Oli menossa lounaslaariin kauramurkinalle.
Ei ihme, että oli niin hyvin voivan näköinen, kun saa syödä kauroja niin, että napa paukkuu. Voi, että tuntuu ihanalta. Niin monesti olen miettinyt, miten Pikku Kurrella menee, kun joutui toispuolellmäkkee. HYVIN MENEE.
