Ei voi olla totta ! Menin ip:llä ulos tarkoituksenani kuvata sireenissä hääriviä lintuja. Kun olin päässyt sireenin luo talomme viereen, näin kuinka taas yksi pikku kurre ravasi seinää ylös. Linnut saivat unohtua. Suuntasin katseeni kurreen. - Ja mitä vielä ! Kohta kurkisti katonharjalta räystään alta raosta toinen pikku kurre.Katri oli kotona käymässä ja kutsuin hänet tulemaan myös tälle puolelle mäkeä. Hän tuli kameran kanssa. No, niin. Alkoi melkoinen ravi. Toinen kurre kiipesi katolle . Toinen huiteli pensaissa ja pitkin seiniä. Kuvasimme koko ajan Katrin kanssa ja pohdimme, että mitä nyt. Olen kiikuttanut yhden poikasen toiselle puolelle mäkeä.Sitten näimme yhtäkkiä metsänreunassa kuusen oksan heilahtavan. Pikku kurre sielläkin. Kiipesi hirveätä kyytiä ylös korkealle kuuseen. Yksi jäi seuraamme.
Emme päässeet perille, näimmekö 2 vai 3 pientä kurrea. Arvelimme, että jopa se Pikku Kurre, jonka kiikutin toiselle puolelle mäkeä, on palannut omia teitään. Tuosta mäen yli on vain n.300 m.
Katri meni kotiin ja lupasi käydä kuikuilemassa, josa näkisi pientä. Huomenna menen parikin kertaa toiselle puolelle mäkeä ja aion katsoa, jos pientä löytyisi.
Ainoa lohtu on, että selvästi nämä pienet pärjäävät jo selvästi ja osaavat hakea ruokaa. Laitoin sinne toiselle puolelle mäkeäkin ruokaa reilusti ja voin viedä lisää.
Nyt vain en tiedä, sotkinko asiat. Olisikohan pitänyt antaa asioiden mennä omaa rataansa. Nyt en aio puuttua näiden poikasten elämään. Selvästi suuntaavat kohti metsää. ONNEA VAAN ! Tulkaa talvella appeelle !