Menin ip:llä katsomaan, joko pikkuiset kurret ovat tulleet ulos. Ja olivatpa ne . Myös emo hääri pienten luona. Houkutteli toisen yhdellle puolelle pihaa metsään. Tuli takaisin hakemaan toista, mutta tämä vain räpiköi räystään alla. Seurasin tilannetta ja alkoi näyttää, että pikkuinen alkaa väsyä. Näytti siltä, että ei uskalla mennä puoleen eikä toiseen. Räpiköi vain.
Lopulta päätin puuttua peliin . Hain pitkät raput ja kiipesin katonrajaan. Otin pikkuisesta kiinni ja se piti kovaa kiinni. Lopulta irroitti ja - arvatkaapa, pikkuisen perässä tuli iso tukko jotain fylliä. Sitten alas tultuani huomasin, että ohut lanka oli kiertynyt kireälle kurren kaulan ympärille. Silloin tajusin, miksi kurre jäi jumiin tuonne räystään alle. Se tullo ei tullut siitä aukosta läpi.
Juoksin äkkiä kurre käsissäni pihan puolelle ja, onneksi , veljeni oli verstaalla. Huusin häntä apuun. Haki sakset sisältä . Saimme pian langan poikki. Vein pikkuisen takaisin sille puolelle taloa, missä emo hädissään odotti. Pikkuinen juoksi ensin sinne tänne ja lopulta emoa kohti.
En päässyt selville, mihin suuntaan emo lapsensa loppujen lopuksi johdatti, mutta ovat metsässä nyt. Tämän pelastetun on täytynyt tähän asti saada ainoastaan emon maitoa, koska se ei ole kyennyt ulos hakemaan mitään.
Niin, ja sitten yksi on toisella puolella mäkeä. Näin vilaukselta tänään. Teinkö oikein. Olisi pitänyt odottaa tähän päivään. En usko, että saan enää Pikku Kurrea tänne, jos ei itse tule. Vein äsken moneen paikkaan sinne ruokaa. Juomaa on aivan lähellä. Samoin marjoja. Paikka on hyvin suojaisa. Mutta teinkö mokan. Minun on pakko joka päivä käydä kurkkimassa, jospa Pikku Kurrea näkyisi.- Voi, itku, kun ei aina tiedä, toimiiko oikein.
Oikein tiedän tehneeni ainakin tämän päivän pelastusoperaatiossa.Pikkuinen olisi menehtynyt.
Kuvissa: pikkuinen räpiköi räystään alla jumissa, emo katselee katolta, emo yrittää houkutella pikkuista tulemaan.
