Juuri niin Ikka

Nämä ovat meidän erityislemmikkejä.Olleet jo monen vuoden (n. 14 v ) ajan.
Eli samaa sukua varmaan ovat kun tämä paikka on sellainen ettei kyllä metsäkurret tänne eksy.
Iloa ja surua ovat meille tuoneet.
Parhaimmillaan pähkinää tulleet hakemaan puutarhatuolin käsinojalta kun siinä istuin ja luin.
Poikaset juosseet selkään ja syliin kun kerran tulin töistä kotiin ja istahdin rapuille.
Kyllä oli uskomattoman ihana kotiintulotoivotus. Sitten kyllä mamma onneksi opetti että ihan niin
rohkeita ja luottavaisia ei kannata olla.
Ja suurta surua sitten kun kisu nappasi silmien edessä yhden kurren.Yksi , meidän mammakurre viereisellä tiellä (rajoitus 30km/h) yliajettuna ja yksi kuolleena pihassa puun alla massu auki raadeltuna.
Tai kun yhden vein lääkäriin kun ei pysynyt kunnolla tasapainossa. No , hän kyllä parani.Oli vain jalkansa satuttanut. Lääkärin ja meidän Lintuhoitolan avustuksella tämä kurre kirmasi vielä terveenä.
Ja tämän kesäinen pikkuinen jonka vaakut nappasivat (minun syyni kun en ymmärtänyt hänen avunpyyntöään).
Mutta sellaista kai elämä on. Pitäisi minun se jo tähän ikään ymmärtää.Mutta kun tuntuu että vaan herkistyy kun ikää tulee
![Hmmm.. [:-I]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/3.gif)