Voiii...miten tuleekaan mieleeni kuusi vuotta tapahtunut asia, silloin tyttäreni maailma romahti täysin, kuten myöskin hänen lastensa...miun kullan-nuppuset..
![[:´(]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/5.gif "Itkee")
Silloin tapahtui pahin mahdollinen, mitä koskaan en haluaisi kenenkään kokevan, tyttäreni mies, lasten Isä (35v)pahoinpideltiin ja hän menehtyi seuraavana päivänä, mie luulin et miun maalima romahtaa, mutta, tytär ja lapset kaipaavat nyt tukea ja paljon miulta ja papparaiselta...välillä tuntui, et mistä mie voimii saan...rukoilin, pyysin apua ylhäältä, tunsin itseni niin pieneksi, olimme papparaisen kanssa kuin umpiossa.
Jotenkin tunnelin päästä alkoi näkymään valoa, tosin kaukaa..lapset olivat luonamme 9kk..äiti kävi terapiassa, hänen psyykkeensä meni nollaan, täytyy vaan ihmetellä lapsosii, kuinka reippaita he olivat, papparainen auttoi läksyissä...
Ja se, mikä oli ihmeellistä, tyttö on ollut aina kova piirtämään, ihmettelin hänen piirroksiaan, kaikissa oli maisema ja aurinko, jonka päällä oli musta pilvi..kehoitin häntä jatkamaan piirtelyä...aikaa meni, mtta, pilvi alkoi pikkuhiljaa väistymään, maisema oli aina sama...pikkune poika oli hiljainen ja sulkeutunut, nyt reipas,.......
Sitä samaa en toivoisi kellekkään....mutta, se valo tunnelista on putkahtanut täyteen loistoon...tällä hetkellä kaikki on hyvin,,,,,
![[:-)]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/2.gif "Hymyilee")
...tyttären tytär on lukiossa ja pärjää todella hyvin, poika on saanut oppimishalunsa takaisin...kiitän luojaa jotta tuo kaikki on takana......
![[:45]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/nature-smiley-008.gif "Aurinko")
Kirjoitettu stönölässä klo 21.54
mummeli
