Ollaan täällä kotona jo ja tukka sojottaa pystysuoraan ylöspäin.
Juu, ei vaan tällä kertaa ekaa kertaa oisin ihan tosissaan nukahtanut siihen tuoliin, jos en ois tiennyt, että kohta pitää nousta. Melkein aloin jo unia näkemään, IHANALTA tuntui. Erityisen ihanalta. Hää laittoi jonkun eri ohjelman kuin aiemmin, eli "syvärentoutusohjelman" ja täytyy sanoo, että tehosi.
Sen jälkeen vietin pitkään ja hartaasti laatuaikaa Prismassa.
MAITOJAUHEKIN löytyi paikasta, johon muru mut opasti. Kiitos muru vielä!
Sitten tuli rupattelemaan naapurin rouva tunniksi, kun oli jäänyt oven ulkopuolelle, avaimet sisässä. Tunti piti oottaa, että mies pääsee tuomaan avaimet. Siinäpä tää päivä onkin hujahtanut sukkelaan.