Tänään Pena hiukan liikkui ja värisytti toista päätä.
Luulin, että hän on täysin koomassa, mutta pyrstö heilui. (Jos se nyt oli pyrstöpää
) Pelästyin jo paleleeks sitä, kun on eteisessä. No ei siellä kylmä oo.
Mitähän se kuivunut "töhnä" on/oli, mikä näkyy tuossa viimosessa kuvassa. Jotain toukasta jäänyttä se on... onkohan tuo nyt etupää vai takapää... Noh, se töhnä on nyt irronnut.
Semmoset kuulumiset.
Tää on KIVAA. Suosittelen muillekin. Että voikin olla paljon iloa ja mielenkiintoa näinkin pienestä (vaikka mielestäni tämä on SUURTA, siis erittäin suuri luonnon ihme!) Ajatelkaa. Vaivatonta, helppoa, antoisaa, hauskaa, ilmaista. Voiko enempää toivoa? Sen verran voi, että elävä olento ei saa kärsiä. Tässä tapauksessa täyttyy sekin.
En usko, että toukka kärsii, kun sen eteen viedään herkkuja ja suojellaan niin, että kehitys voi jatkua vaaratta. Kun perhonen on syntynyt, se päästetään vapauteen.
Penan kohdalla luonnon rytmi ei nyt mennyt ihan nappiin, kun heräsi kesken talviunien. Mutta sille ei minkään voinut.