... mul ois eilisestä vielä kerrottavaa... mutku en mie pysty kun kyyneleet alkaa heti valumaan silmistä. Nytkin.
Sanatkin loppuu. Tai kyl mie ne löydän ja siks mua itkettääkin. Suuren onnellisuuden, sanoinkuvaamattoman riemullisuuden ja valtavan kaipuun tunteet kun myllertää kaikki yhtaikaa. Mun on ollu pakko välillä miettiä muuta. Otin mie kuviakin, vaikka en tiedä oisko pitänyt. Tai edes tarvinnut. Nyt mie en oo pystyny ees kattomaan niitä vielä.
Oon mie kans... Ei mulla ole koskaan ennen ollut näin läheistä suhdetta perhoseen...
Ja haluan kiittää myös teitä kaikkia, jotka myötäelitte minun kanssa koko tarinan.
Kiitos. Mieltäni lämmittää myös suuresti se, että minun lisäksi niin moni muukin sai tuntea tämän ilon. Kiitin eilen myös Penaa...
Ja nyt taas