Aleksis Kiven sanoin kevätöitä:
"Mi ikävyys,
mi hämäryys sieluni ympär
kuin syksy-iltanen autiol maall?
Turha vaiva täällä,
turha onpi taistelo
ja kaikkisuus mailman, turha"
no mutta Hömis!
Aleksis Kiven runossa "Ikävyys" ilmenee perisuomalainen sielunmaisema. Ankea ja synkkä tunnelma käy heti selväksi usein siteeratusta ensimmäisestä säkeistöstä: "Mi ikävyys, / mi hämäryys sieluni ympär / kuin syksy-iltanen autiol maall? / Turha vaiva täällä, / turha onpi taistelo / ja kaikkisuus mailman, turha!"
Runon minä on masentunut, mikään maailmassa ei häntä kiinnosta. Hän ei halua taivasta, ei helvettiä. Lohtua ei tarjoa liioin naisen syli. Hän etsii rauhaa, "äänetöntä tyhjyyttä", kun "tietämisen tuska" vainoaa häntä. Filosofisen tyynesti minä toteaa synkän tilansa.
Häntä pystyyn!
Hyvää yötä!
