Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Titti]

Koiraihminen, jos oman karvakaverin perusteella arvioin. En kuitenkaan voi olla ihailematta kissojen suhtautumista ihmisiin palvelijoina 

[tuulia]

Tykkään kaikista eläimistä mutta itsellä ollut aina kissa ja senkin täytyy olla valkoinen 

[Jenna]

Koira Ihminen 90 %

Kissa 10 %

Tykkään Kyllä Kaikista Eläimistä 

[Ansku]

Kissaihminen. Olen liian laiska koiraa omistamaan, kissa on mainio kun se viihtyy sisälläkin.

Ai, mulla on uusi hieno digikamera, pitää laittaa vähän kuvia Luiperosta!

[Ayla]

Tykkään molemmista, mutta koira on ehdoton nro, 1.

... Irrallaan olevista kissoista en tykkää (enkä kyllä koiristakaan, jos eivät ole omistajan hallinnassa). Entisen asunnon ympärillä pyöri useita kissoja ja joka keväinen lumien sulamisen jälkeinen ensituoksu oli eltaantunut kissan k##i. Monta kissaa samalla pihalla pitää myös aivan kamalaa rääyntää tapellessaan.

[Jaska]

En kyllä tykkää astua koirankaan k_ _ _ _ _ n...

[Lisa]

Mä oon kyllä fifty fifty. Lapsuudessa meillä oli ainaskin aina kissa ja joskus myös koira. Mulla on "aikuisena" aina ollut kissa tai koira, paitsi ihan villeimpinä vuosina ei ollut eläinlemmikkejä.

[Sus]

Miksköhän nuo koirankakat ei mua ole ikinä kuuna päivänä häirinneet? Oisinkohan elämäni aikana 2-3 kertaa saanut kengänpohjaan koirankakkaa... Tai jos enemmän, niin en sitte vissiin kauheeta pulttii oo ottanut, kun en edes muista. Niin, se pointtini on siis, että ainaskin mulla se koirankakkaan osuminen on perin harvinaista. Että kun lehtien yleisönosastot keväällä täyttyvät, niin se on minusta jotenkin jo hätävarjelun liioittelua.

Eihän se kakkaan törmääminen kivaa ole. Mutta kun mua jaksaa semmonenkin vähän ikäänkuin vaan naurattaa tahi huvittaa. Kyllä mä muistan OIKEIN hyvin sen yhden kerran, kun kerrostalon rappukäytävässä alkoi lemuta aivan hillittömästi. Syynä oli MINUN kengänpohjaan tarttunut koirankakka ja olin levitellyt sitä joka rappuseen kävellessäni kolmanteen kerrokseen. Olin menossa kylään ja suoraan sanottuna, hyvät naurut siitä tuli. Se lemu oli niin hirvee. Että voipi pipoa aina välillä löysäillakin miun mielestä. Se muutes se hjuumor auttaa monessa tilanteessa. Varsinkin jälkikäteen voi naurattaa, vaikkei just sillä hetkellä kauheesti oiskaan ilahtunut...

Ja kauhee, nyt taisin pistää lähtölaukauksen koirankakkakeskustelulle. Älkää vastatko mitään.

[Lisa]

Kyl pask.... maailmaan mahtuu! Mut eihän siinä oo kiva dallailla. Näinä vuosina kun täällä tiluksilla on kaiken näköistä ja kokoista kökköä, niin olen monet kerrat rauhoitellut itseäni, että elä elä hermostu. Ja uskokaa pois niin nykyään jäniksen säännöllisen pyöreät papanat ovat suorastaan "suloisia".  (Kauheeta puhetta hygieeniseltä perheenäidiltä!)

[Sus]

Mahtuu sitä, minunki maailmaan ihan hyvin.

Tiedän että ihmiset ovat erilaisia, toiset ovat enemmän "hygieenikkoja" ja toiset vähemmän "hygieenikkoja" ja jotkut ehkä peräti normaaleja. Se vapaus kaikille suotakoon. Mutta itte kuulun kyl tuohon "vähemmän" -kastiin. Minusta on riittävää, että on tässäkin asiassa vaan niinkuin "tarpeeksi puhdasta" -tasolla. Siis ettei kuole bakteereihin tai vastaavaa. Elos oon viälä.

[Lisa]

Joo, perussiisteys on aa ja oo, mut liika nylkyttäminen on pahasta........kaikessa!

[emo]

Tuohon koirankakka asiaan on kyl pakko kommentoida sen verta että kyllä musta vaan on tosi ärsyttävää  kävellä keväällä tuolla jalkakäytävillä,lähimetsissä ym kun koko ajan saa jalkoihinsa katsoa ettei astu koirankakkaan.
Ei ne haittaiskaan siellä tien vierustoilla ja ojissa mutta kun ne tuppaa olemaan enemmän tai vähemmän keskellä tietä.
Pahimmissa ja  tapauksissa niitä jätöksiä löytyy omalta pihaltakin kun jotkut koiran ulkoiluttajat laskevat koiransa tarpeilleen toisten pihoille ja postilaatikoille.
Sitten katselevat muina miehinä muualle kun koputtaa vihaisena ikkunaan että ei sentään toisten pihoille tarvitse päästää tarpeilleen.
Mutta vikahan ei ole koirien.

50% ja 50% taidan olla koira ja kissa ihminen.
Molempia on ollut ja kissa tälläkin hetkellä.

[mir]

Kyllä se suututtaa kun kotona huomaa lenkkarien pohjauriin jämähtänytttä koiranjätöstä, sitä kun ei saa sieltä pois kuin kulumalla.
Kaduilla ja tienvierillä niitä jätöksiä riittää jopa metrin välein. Joskus olen joillekin koiranomistajille huomauttanut asiasta, mutta ovat kuin eivät kuulisi, jos näyttää vihaista naamaa ovat kuin eivät näkisikään. Kun kulkee metsäpoluilla vastaan tulee haukkuen koira, joka kuolaa päälleni ja sotkee vaatteet, omistaja tulee jossain paljon kauempana. Harva pysähtyy pahoittelemaan lemmikkinsä aiheuttamaa sotkua ja hämmennystä. Itse en ottaisi koiraa, jos asuisin maalla niin sitten voisin harkita. Kisuimmeinen olen.

[anja]

Molemmista pidän valtavasti, mutta ehkä enemmän prosentteja kissaan päin.. sanotaan noin 75 %..
Senkin takia, että kissat ovat itsenäisempiä, ei ne aina tarvitse/halua seuraasi..

[Ayla]

Kakka, koiran tai kissan, haittaa minua silloin, jos se on kulkuväylällä tai muuten ihmisten käyttämällä alueella, kuten leikkikenttä, puisto, talon piha tms. Ei ole iso vaiva kerätä koiransa jätös noista paikoista (tai vaikka risulla viskoa syrjään). Ojan pohjalla tai jossain pusikossa oleva kakka ei minua haittaa.

Mutta jos otetaan puheeksi keväällä lumen alta paljastuvat asiat, niin koirankakka ei todellakaan ole minkäänlainen ongelma kaikkeen siihen ihmisen roskaan ja paskaan verrattuna, joten jokakeväinen koirankakkakeskustelu on mielestäni turhaa saivartelua.

 "kaikille joskus käy,
  joskus käy,
  kaikille joskus käy niin,
  paskaan voi astua jo kotipihalla,
  saada voi puukostakin"
          Pauli Hanhiniemen Perunateatteri


^ tuo tulee aina mieleen, kun nään koiran jätöksen kävelytiellä...