Voi vide. En edes päivän ketjua ole taaskaan ehtinyt - ainakaan vielä - lukemaan, mutta niin vain tähän piti hyökätä naputtelemaan...
On tämä niin ikimuistoinen kesä ollut. Kuten Tuula sanoi, ei kesä vielä ohi ole, mutta kaikenkaikkiaan uskallan jo nyt sanoa, että minulle ainakin tämä kesä tulee jäämään mieleeni lopuksi ikääni erikoisena kesänä. Syitä on parikin...
Kuumuus. Kuivuus. Läkähdyttävää. Pakahduttavaa. Tuskaista. Kivuliasta...
Eli juuri tällaisen helteisen kesän olen viettänyt tuon nilkkani kanssa taistellessa. Toukokuussa tämä kurjuus alkoi, ja koska marraskuussa vasta on varsinainen, virallinen kontrollikäyntini ihotautien polilla, todennäköisesti vielä siis toiset kolme kuukautta jalka monien siteitten peitossa on. Hoitosysteemejähän muutettiin välillä, joten nyt siteet ovat jatkuvasti triplaten paksummat kuin aikoinaan - ja ulottuvat varpaista polveen. Ja siis, todellakin, tuollaiset helteet juuri tänä kesänä... Huh. Jatkuvasti minulle sanotaan, että paremmalla puolella ollaan, mutta, mutta...
Nooh; kävely sentään sujuu ainakin silloin tällöin tarrasandaaleilla paremmin kuin silloin alkuaikoina vain sukka toisessa jalassa, mutta mitenköhän käynee sitten myöhään syksyllä...?
Toinen juttu, mikä heti tuli mieleeni. Ensimmäinen kesä elämässäni, etten ainakaan vielä mökille sinne Itä-Suomeen olekaan pässyt! Siellä kyllä olemme ennenkin syyskuussakin (kuten talvellakin) olleet, ja ihanaa aikaahan juuri syyskuu siellä aina on ollakin. Nyt pääsymme riippuu vastaavasti miehen töistä...
Ja voi, miten monet kerrat olen nauttinut uimisesta myöhäisinä iltoina juuri siellä tuollaisten auringonlaskujen aikaan kuin tuossa Töyhtiksen kuvassa! Aivan ihania kuvia teillä muutenkin täällä!
