Taas osoitus siitä että missä tahansa, koska tahansa, saattaa suru kohdata, siispä pitää nauttia jokaisesta ilonpäivästä ja tavallisestakin päivästä.
Istuskelin ulkona ja kokosin kukkatukea, linnut laulaa, aurinko paistaa, koira kellii sammaleisella nurmella, ei kiirettä mihinkään, mikäs sen somempaa.
Asuntovaunukuviotkin liikahtivat taas eteenpäin, viikolla päästään viimein kauppoja tekemään, kai.
Alavireisille lämmin hali ja voimia löytää mielenaurinkoinen!