Joku vanha Nokia, en edes tiedä mitä mallia kun ostin sen käytettynä. Minä olen sellainen vanhojen puhelinten loppukäyttäjä, luovun kännystä vasta kun se joko ei kertakaikkiaan enää toimi (niinkuin edellinen, siitä hajosi liian monta liikkuvaa osaa) tai kun siihen ei enää myydä akkuja. En ole ikinä oikein ymmärtänyt miksi ihmisen pitäisi hankkia joka vuosi uusi kännykkä.
Hyviä puolia: vanha, niin kukaan ei halua varastaa sitä; oranssi, se ei huku minnekään; riittävän iso ettei se huku laukun uumeniin.
Huonoja puolia: mulla ei ole sen käyttöohjetta, niin en osaa säveltää siihen "omaa" soittoääntäni joka mulla on ennen tätä kännyä aina ollut! Kun laittaa uniikin soittoäänen, niin tietää aina tasan milloin se on oma puhelin joka soi. Ja sitten sen kuulee aina helpommin ulkona kun korva poimii sen "oman" melodian. Ai niin, lisäksi se tekstarin tulosta kertova piippaus on ruma. Edellisessä oli semmoinen nätti nouseva "blip" tässä iso ja äänekäs "PIIIIIP" joka pelästyttää mut joka kerta...
