Mulla on ollut niin ihana päivä, että ihan hävettää. Vai pitääkö suomalaisen aina hävetä, jos oikeesti on ollut kivaa.
Minä kun aina ajattelen vain itseäni- paitsi sitten tietysti rakkaita mummitettavia ja kummitettavia, Tiitua ja Pyryä ja omia poikiani ja Mattia ja alakerran koiraa ja Kaapoa ja sitä ötökkää, jonka aivan vahingossa listin äsken pöydälle.....
ja kaikkia ja kaikkia tärkeitä ihmisiä
--------------------
Teimme eilen ystävän kanssa ex tempore -päätöksen, että tänään grillataan. Sitten käytiin kaupassa, viinit kylmään, snapsit pakkaseen ja grilli päälle. Kuusi tuntia istuttiin tuolla pihalla ja touhuttiin grillin ääressä ja sitten vaan syötiin ja syötiin ja taas syötiin.
Aivan naapuritalostakin tuli pariskunta siihen piipahtamaan ja ihailemaan meidän pihaa ja ihanaa grillijuhlaa.
Eikä se mikään juhla ollut, vaan juuri sitä: "carpe diem" - tartu hetkeen! Siinä sielu ja mieli rauhoittui, muisteltiin ihanat menneet hetket, suunniteltiin tulevia kivoja reissuja, oltiin ihan Luojan temppelissä, peippo lauloi taukoamatta, aurinko paistoi, ruoka maistui ja naapurit ovat kivoja!
Todettiin siinä, että voimme olla todella onnellisia, ollaan terveitä, on työpaikka ja oma koti ja voimme nauttia luonnosta ihan näin pihapiirissä. Ei tarvitse lähteä mihinkään kauemmaksi.
Ja kun vielä Tiitukin löytyi, niin mieli on hyvä.
Tiitulle suukkonen!