Ai kun nyt mulle tuli hyvä mieli. Tiitu on lääkärireissun jälkeen ollu taas piilossa vaan, ja silloin aina huoli kasvaa, mutta mie sen sieltä vetäsin nyt poijjes ja työnsin nenun alle kermaviiliä, höystettynä lihaliemellä (siis paistoin päivällä pihvejä, niin sen liemen kaadoin kermaviiliin) ja vettä sotkin sinne kans. Hän söi.
Sitten hyppäsi, huom. HYPPÄSI yhteen kivaan koloon, josta löysi mukavan paikan ja nyt siellä ittekseen kehräilee.
Ja minusta Tiitu ei tunnu niin kuumalta kuin aiemmin.