Ellaluukeli sentään, kun sain eilen tuta, miten ihana voi joku ihminen olla.
Kävin Kinkomaansairaalassa kokeissa. Siellä sattui olemaan kokeen ottajana mun ihanne mies, saksalainen tummatukka!
Minkähän lie pistoksen saanut, kun alkoi juttelemaan omasta kotikaupungistaan ja suomalaisten luonteista. Jälkimmäinen on oikein lemppariaiheitani. Kyllä myö aika kauan rupateltiin, ennenkuin hokattiin et piti kai joku koekin ottaa.
Kaiken kukkuraksi tää labramies teki mulle ihan omaaloitteisesti palvelun.
Kysyi mistä olen kotoisin, kun sai tietoonsa, et tulen uudestaan viikon kuluttua kokeiden tuloksia lekurilta kuuntelemaan.
Siinä samassa otti yhteyden hoitsuun ja kertoi kuin tuskaista mun liikkuminen on ja pyys mulle heti lekuriaikaa.
Homma järjestyi ja meitsi onnenkukkuloissa meinas hypätä toisen kaulaan, mut hillitsin itseni ja kiitin kauniisti.