Puolisen tuntia sitten kävelin kotiin parhaan ystäväni synttäreiltä, ja mun edessäni käveli tyttönen, jolla oli kaksi mäyräkoiraa talutettavana. Sanoin, että on hienoa nähdä hyvin kasvatettuja koiria kuljetettuna ja varsinkin vapaana. Tyttö sanoi mulle, että ole sinä hiljaa, äläkä häiritse minua, kun et ymmärrä luonnon ja koirien päälle yhtään mitään. Siinä samassa mun eteen ilmestyi kun tyhjästä jalkojen juureen tuttu varispariskunta raakkuen (jota olen ruokkinut ympäri vuoden noin viisi vuotta), ja mä sanoin tytölle, että missä on ne sun kunnon ja pyyteettömät kaverisi, ja se täydellinen luottamus, tässä on minun? Tyttö ei sanonut yhtään mitään vaan häippäs jonnekin häpeissään mitään sanomatta minulle. :-)
Muutenkin tuntuu tällä hetkellä erittäin pahalta, koska en ole nähnyt tuttua suosikkipuluani pariin viikkoon(neljä vuotta olen ruokkinut ympäri vuoden); ainoastaan pulun höyheniä ison kasan näin lenkkipolulla.
![[:-(]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/4.gif "Surullinen")
Ja viime keväänä tän urospulun jalkaan tosiaankin oli tarttunut jonkin verran kalastajalankaa, ja se menetti neljästä varpaasta kaksi. Yritin useasti haavilla saada sen kiinni, että saisin langan poistettua mutta en onnistunut siinä.
Em. tapahtuma vain vahvisti sitä, että pidän edelleen "minun" lintujeni puolta jatkossa vielä kovemmin, ja jos multa kysytään ruokkimisesta (miksi teet näin ja niin?) tai jostain muusta asiaan liittymättömästä jotakin tai mua komennetaan/"valistetaan", niin vastaan:" Ei kuulu teille". Pahimassa tapauksessa tönäisen kyselijät järveen.
Ja juuri kun kaikki oli menossa OK tänä keväänä, sillain että se mun viime vuonna ruokkimani lokkiurostuttavuus ilmestyi maisemiin, niin sen kaverilla ei ollut räpylöitä lainkaan.
Viime keväänä oli myös lokki ruokinnalla, jolla oli ylä- ja alanokka ristissä, ja maasta se ei kyennyt siksi syömään mitään ,ainoastaan vedestä.
Kirjoittaja
Aihe: Varisten matkassa (Luettu 122 kertaa)