Asiasta tärkeimpään:
kuinkas Tiitu jakselee?
Kiitos kysymästä,
no aika samanlainen... pientä edistystä kyllä aina niinku tapahtuisi, mut niin h i t a a s t i ! on hää jo kulkenut häntä pystyssä, tullu ettiin ruokalautasta itte, naukunut ruokaa ettiessä, naukunut ulko-ovella päästäkseen ulos jne (näistä ei MITÄÄN ole nyt kipeenä tehnyt aiemmin, ei siis ole naukaisun naukaisuakaan päästänyt) (ulos ei TIETENKÄÄN lasketa)
syöminen on niukanlaista, mutta vähän kuiteskin, eilen joi aika mukavasti, tänään vähän vähemmän taas
ota tästä selvää... Mutta siis syö hiukan, juo, pissii ja kakkii, eikä ole KOKO aikaa piilossa enää, eilen jopa heittäytyi selälleen rapsutettavaksi. se oli jo ihme! mutta täytyy muistaa, että sai kipu-kuume-pistoksen (tehoaa kaksi päivää), olo silloin aina hiukan virkistyy. mutta kyllä hää nyt tällä kertaa piristyi minusta enemmän kuin aiemmin...
on tää rankkaa. mutta jos siihen ihan alkuun vertaa, niin onhan hää jo ihan eri kissa. mut mä en kyllä pysty rentoutumaan oikein ollenkaan. ei sille miittää voi, kun on niin huolissaan.