Paul Segersvärd oli laittanut sekä Lintuverkkoon että Tringa-verkkoon tällaisen viestin, joka kannattaa lukea:
"Huhtikuun puolella verkossa oli keskustelua, kuinka pitkään lintulautaruokintaa kannattaa jatkaa. Vielä kommentti aiheeseen:
Tein keväällä 2007 jutun harakan ns. äitivaikutuksen tutkimisesta Jyväskylän yliopistossa. Äitivaikutus tarkoittaa pelkistäen sitä, että lintuemo pystyy säätelemään muniin sijoittamiaan lisäaineita (vasta-aineet, hormonit) ja näin parantamaan poikasen selviytymismahdollisuuksia niin pesässä kuin ensimmäisten vaikeiden kuukausien aikana.
Tutkija Marjo Pihlaja työryhmineen seurasi noin 50 harakanpesän elämää. Muutamassa tapauksessa pesän poikaset menehtyivät toukokuussa yksi toisensa perään. Todennäköiseksi kuolinsyyksi paljastui, että poikasten kupu oli täynnä sulamatonta lintulautamuonaa. Emot nimittäin kantoivat pesälle lintulaudoilta poimimaansa pähkinämurskaa ja kaurahiutaleita. Vaikka aikuinen harakka on todellinen ylesiravinnon käyttäjä, niin siemen- ym. ravinto ei yksinkertaisesti sovi poikasten ruoansulatukselle!
Sama tilanne koskee lintulaudoilla vierailevien tiaisten poikasia, jotka tarvitsevat kasvakseen lentäviä hyönteisiä, mittariperhosten toukkia, hämähäkkieläimiä jne. Siemenravinto lienee vain hätäravintoa, jota emot tuovat pesälle silloin, kun hyönteisiä ei esim. säiden vuoksi löydy. Tässäkin joku arkisempi, luonnosta löytyvä siemen voi sopia poikaselle paremmin kuin rasvainen auringonkukka. Entä varsinaiset siemensyöjät? Nämäkin ruokkivat poikasiaan enimmäkseen hyönteisravinnolla, jossa on juuri niitä aineita, joita poikaset tarvitsevat kasvuunsa!
Voisi tietenkin ajatella, että kyllä ne lintuemot tietävät, mitä pesälle kantavat. Todennäköisesti emot turvautuvat lintulauta-antimiin juuri esim. huonojen säiden yllättäessä, kun poikaset kerjäävät ruokaa kurkku suorana. Lintulaudan tapahtumia on mukava seurata talvet ja jopa kesät. Juuri poikueiden kannalta liian pitkään jatkuva ruokinta voi kuitenkin kääntyä itseään vastaan."