Äiti tuossa äsken soitteli sairaalasta ja pyysi kertomaan kuulumisiaan teille. Selvästikin alkaa jo pönttölä-vieroitusoireet vaivaamaan.
Leikkaus sinällään meni nappiin, nukutuksesta selviämisessä sen sijaan ilmeni vaikeitakin ongelmia. Perjantaipäivänä tilanne alkoi onneksi näyttää jo paremmalta. Lauantaina äiti jo puhuikin tätini kanssa puhelimessa ja pyyti tuomaan ristikkolehtiä, joten jos tuollaiset asiat on ensimmäisenä mielessä, niin siitä jo pystyi päättelemään että siellä taidetaan olla olosuhteisiin nähden hyvissä voimissa. Kävimmekin saman päivän iltana katsomassa pirteää potilasta. Siellä jo suunnitteli risteilyä Ruotsiin...
Tänään äiti pääsi teholta osastolle ja saa kuulemma jo istuakin. Kolmeen viikkoon ei saa painoa varata leikatulle jalalle, tulee odottavalle varmaan pitkä aika.
