Ja sitten pieni opettavainen tarina:
Arvo tuli aamulla vuoteeseen, makasi mahani päällä ja odotti hellyyttä ja rapsutuksia. Siinä häntä rapsuttelin ja hellittelin. Sitten kerroin Arvolle, että talon alla asustelee KulkijaKissa, jolle minun täytyy viedä ruokaa. Arvo katsoi minua ja pohti :
"Vaude, vähän olis makeeta elämää sellainen! Saisi kulkea vapaana ja tehdä mitä itse haluaa!"
Koetin häntä hiukan rauhoitella ja kerroin, että kyllä Kulkija nyt kesällä selviää, ja etenkin kun ruokin häntä säännöllisesti.
"Niin, sitä ruokaahan kyllä aina saa, mutta kuljeskella nyt vapaana! Se olisi elämää se!" totesi Arvo innoissaan.
Sitten valotin Arvolle tuon vapauden toista puolta.
"Arvo, ajattelepa, tuo Kulkija ei koskaan saa rapsutuksia eikä hellyyttä."
Silloin Arvon naama meni vakavaksi, hän kierähti selälleen mahani päälle odottaen hellyyttä. Rapsuttelin ja silittelin häntä.
--------
Niin, vapaudellakin on hintansa!
![Hymyilee [:-)]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/2.gif)