Kävinpä tänään hautausmaalla, miestäni muistelemassa.
Poimin omalta pihalta kukkasia, särkynyt sydän, lemmenkukka, päivänkakkara.... mitä nyt sattui käteen.
Kerroin hänelle, että ikävä on kova, mutta jaksetaan.
Eikä hän itseasiassa siellä olekaan, hän on täällä kotona luonani koko ajan.
Kävelimme koko hautausmaan läpi (se on vanha ja aika pieni) katselimme pienille lapsille omistettua osaa, myös erittäin vanha osa , alkuperäinen on tallessa, eri uskontojen alue, uusi kaunis vasta rakennettu ikäänkuin kokonainen muistelualue....
Kauniisiin ajatuksiin voi nyt mennä uinahtamaan
ja kauniita unia kaikille pönttöläisille!
